Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

3.1.2015 Vuoden uudet tuulet

Mietin hieman, kirjaanko menneen vuoden kuulumisia yhteen ja plänäänkö tälle vuodelle huikeita tavoitteita, jotka ehdottomasti pitäisi saavuttaa. Tavoitteena esimerkiksi jokin kokeen suorittaminen lienee varmasti ihan ok, ja sellainen toki on hyvä ollakin, jotta tietää, mitä treenaa ja miksi. Mutta mitä sitten, jos tavoitetta ei saavutakaan syystä tai toisesta? Onko koko vuosi mennyt pilalle? Ei tullut saavutettua sitä, eikä myöskään tätä… eihän me saavutettu siis mitään, mitä oli tullut luvattua tai haaveiltua?

Mietin tätä myös muunkin elämän kannalta. Jos urheilussa asettaa tavoitteekseen tietyn rajan rikkomisen, muodostuuko ko. rajasta jonkinlainen henkinen peikko, jos se ei heti ensimmäisellä, eikä toisella, kolmannella… yrityksellä mene rikki? Onko tavoite asetettu realistisesti? Onko tavoite mahdollista saavuttaa vain yhdessä tilanteessa? Miten päivän kunto vaikuttaa? Muut olosuhteet?

Päällimmäisenä on vain se tavoite. Entäpä matka sinne tavoitteeseen? Muistatko mieluummin ne onnistuneet harjoitukset, yhdessäolemiset, reissailut, kurssit, leirit kuin sen, että tavoitteena oli läpäistä se ja se, mutta se ei onnistunut, niinpä kaikki sitä varten tehty työ meni hukkaan, eikä vuodesta jäänytkään mitään käteen? Muuta kuin ehkä katkeruus ja negatiivisuus.

Mutta mennään kuitenkin perinteisen kaavan mukaisesti vielä tällä kerralla eli muistellaan vielä vähän vuotta 2014.

Vuosi 2014

Kohti vuotta 2015!
Kohti vuotta 2015!

(ks. edellisen vuoden vastaava postaus)

Vuoden aikana tapahtui monta mukavaa asiaa. Toki joukkoon mahtui myös tilanteita, joita ei ehkä hirveästi haluaisi muistella, mutta oman oppimisen kannalta oli myös hyvä hetki kokea myös hieman epämukavia ja epäonnistuneita tilanteita. Vaikeuksien kautta voittoon, eikö niin? Ja niiden vastoinkäymisten jälkeen osaa varmasti arvostaa pieniäkin onnistumisen hetkiä.

Kolmen koiran lauma pysyi vuonna 2014 hyvin koossa. Aikaa vietettiin paljon mökilllä maalla, missä koirat saivat liikkua vapaasti sen, minkä tahtoivat ja olla halutessaan myös rauhassa. Ehkäpä juurikin mökkeily on ollut vuoden aikana se juttu, mikä on tuonut paljon sisältöä elämään ja toisaalta mahdollistanut myös esimerkiksi koirien treenaamista varsin näppärästi.

Hyvinä muistoina vuodelta 2014 ovat esimerkiksi seuraavat tapahtumat tai tilanteet:

  • Talviloma Lapissa
  • Kurssitukset ja leireilyt Keron kanssa ja ilman (KKE-kurssi, kouluttajaseminaari, hakuleiri)
  • Kesälomailu mökillä ja Keron uintikeikat
  • Keron ohjatut agitreenit kesästä alkaen Seppo Savikon ohjauksessa Sporttiksella
  • Keron keppikuuri kesällä
  • Keron kanssa Fanny Gottin koulutuksessa, plus muut oivamaiset puuhat (koulutukset, kouluttajien kehittämistunnit yms yhdistystoiminta)
  • Säännölliset peko-treenit kahdessa eri porukassa
  • Keron peko-treenailut mökillä, missä luotiin paljon massaa ilmaisuille, etsimisille. jäljelle ja esineille
  • Tässä esimerkki peko-treenien yhteenvedosta. Jokaisen treenin kirjasin ylös Google-lomaketta hyödyntäen, ja tämä oli varsin hyvänä apuna treenien seuraamisessa. Rullailmaisuja yhteensä 302 kappaletta (ilman kohteita siis, ja tietty kiintorullalla tehtynä) ja onnistumisprosentti 77. Toki ilmaisujen lukumäärä tippui loppuvuotta kohti, kun huippuhetket osuivat keväälle ja syksylle.
Keron peko-treeniyhteenveto v. 2014
Keron peko-treeniyhteenveto v. 2014
  • Tunnistusetsintään tutustumista Tunnistusetsintä 1 -kurssin muodossa
  • Loppuvuoden kohokohtana ehdottomasti Clicker Expo -reissu Englantiin
  • Loppuvuodesta osallistuminen Greg Derrettin Ultimate Foundation -nettikurssille (jatkuu alkuvuodesta vielä) ja sitä kautta agilityn perusasioiden äärelle palaaminen
  • Keron kanssa yhteiset juoksulenkit kaupungissa että mökillä
  • Keron ja Myryn yhteiset leikit
  • Myry Liehkutuksessa ja siellä muiden Liehkujen näkeminen
  • Viiman pirteys ja terveenä pysyminen

Vuosi 2015

Haluan tänä vuonna keskittyä positiivisiin asioihin.

Pienistäkin tilanteista, vaikka sillä hetkellä ikäviltä voisikin tuntua, voi löytää jotain positiivista. Onnistumisen tunne ruokkii onnistumista. Hyvä mieli lisää hyvää mieltä.  Ja kun ei ole ennalta määrättyjä rajoja esteinä, mikä vain voi olla mahdollista. Onnistuneet harjoitukset, kasvanut itseluottamus itseen ja koiraan, mukava ryhmäfiilis, uudet ennätykset, kokeissa onnistumiset jne.  Jos jokin ei suju, voi tilanteen kääntää toisin päin. Mitä kannattaisi tehdä, jotta tämänkin asian saisi tehtyä onnistuneesti jatkossa. Paluu perustaitojen treenaamisen äärelle ei ole epäonnistumista eikä häpeällistä, vaan viisautta ja järkevyyttä. Perustuksista on pidettävä huolta, jotta voi luoda sen huippukunnon ja onnistumisen. Pätee ihan mihin vain.

Tänäkin vuonna jatkamme Keron kanssa pekoilun parissa hyvällä innolla. Päätähtäin on selvillä, mutta sitä ennen tarkoituksena on nousta portaita askel kerrallaan, ehkä välillä laskeudutaan takaisin alas, jotta voidaan taas kiivetä ylös uutterammin. Hakuilua sekä myös jälkeä, olkoonkin sitten tunnistusjälkeä tai ihan sitä tavallista, esineiden kera tai ilman. Agilityä jatkamme myös, ohjatusti ja itsenäisesti. Tavoitteena on kuitenkin säilyttää ilo ja into kaikessa yhdessä tekemisessä. Ja tämä viimeinen pätee myös Viimaan ja Myryyn.

Hyvää uutta vuotta 2015 kaikille blogia seuraaville! Nauttikaa tästä hetkestä!

Katseet kohti vuotta 2015!
Katseet kohti vuotta 2015!

PS. Ja niitä kuvapostauksia voi seurata kuluvan vuoden aikana myös:

Instagram