Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

29.1.2013 Leppoisampaa menoa

Aamuhan alkoi tietysti leppoisasti, kun aamuyöllä oli keittiöön tullut ruikulit ympäriinsä ja toiset heti perään sitten vielä aamulla. Sen jälkeen ulkona tuli vielä oksut eikä ruoka sen koommin enää maistunut. Aika väsynyttä meininkiä oli, ja niinpä pentu sitten nukkuikin hyvän tovin iltapäivään.

Iltapäivällä alkoi jo nälkä hieman tulla. Testattiin sitten, miten pentu osaisi kongia natustaa minihäkissään. Olihan siitä jotain puuhaa. Isommatkin olivat kovin kiinnostuneita, ja Viima onnistuikin viemään kongin häkistä ja nautiskelemaan sen sisällöstä hetken.  Pitää siis ostaa jokaiselle oma kongi.

Illalla treffattiin lapinporokoira-Kielo läheisellä pellolla. Vielä ei ihan hurjiin leikkeihin tai tutustumisiin päästy, mutta teki varmasti ihan hyvää vähän päästä edes haistelemaan. Vielä iltalenkillä käytiin kaikkien koirien kanssa ulkoilemassa, ja olipas Kerolla sitten vaihteeksi ihan villiä menoa. Tietä juostiin eestaas hurjaa vauhtia (lähinnä siis Myryä seuraten), sitten hypittiin lumipientareelta toiselle ja juostiin aina täysillä luokse. Kunnon pentueloa siis. Ruokakin lopulta maittoi.

Aika leppoisa päivä siis tällä kerralla. Aamun syömättömyyden takia ”koulutukselliset” jutut jäivät lähinnä iltaan, lelun kanssa toki tehtiin sitä sun tätä, mm. laatikon läpi menemisestä sai leikkipalkkaa, samoin istumisesta sai vapautuksen leikille jne.