Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

28.7.2010 Keskiviikon treenit

Keskiviikkoillan treenit Nurmijärvellä tutussa paikassa hiekkakuopilla.

Myryn suunniteltu treeni: Ilmaisuharjoitus, jossa kuusi maalihenkilöä yksitellen siten, että seuraava menee piiloon, kun edelliselle mennään näytölle.

Viiman suunniteltu treeni: Yksi avoimella alueella seisova henkilö, toinen normaalipiilo.

Myryn toteutunut treeni: Tämä sujui oikeastaan ihan suunnitelmien mukaan. Tehtiin kuusi toistoa eli piiloon mentiin silloin, kun lähdettiin näytölle edelliselle. Kaikki piilot samalla puolella aluetta (syvemmällä  – lähellä polkua) ja jatkettiin suoraan piilolta etsimistä eli tehokas treeni, jossa vahvisteita tarjolla suht nopeaan tahtiin.  Toiselta tullessa Myryltä tippui rulla suusta hieman ennen kuin oli luonani, mutta koira lähti korjaamaan virhettään oma-aloitteisesti saman tien eli meni uudestaan piilolle ja tämän jälkeen tuli rullan kanssa uudestaan ja piti kunnolla rullasta kiinni. Vikalle saatiin myös haastavampi maasto (nämä vaikeita Myrylle, jos ilmaisemassa), kun piilolle ja sieltä pois oli risukkoa tarjolla, mutta hyvin Myry kuitenkin homman hoiti loppuun asti.

Viiman toteutunut treeni: Avoimella alueella seisova maalihenkilö oli hiekkakuopan alussa. Lähdettiin tietä pitkin kulkemaan Viima liinassa. Kun oltiin lähempänä, niin Viima bongasi alhaalla seisovan tyypin ja päästin sen sitten menemään sinne. Ihan hyvin haukku irtosi eli ei ongelmia. Sitten jatkettiin oletettuun paikkaan (jonne maalihenkilö oli ohjeistettu) ja ihan hyvin Viima töitä teki. Ihmettelin kuitenkin, kun ei millään tuntunut saavan tarkkaa hajua. Viima mieluusti meni ylös hiekkakuopasta, tuli alas, sain sen menemään lähemmäksi jne, mutta edelleen näytti siltä, ettei hajua voi tarkentaa. Viima kävi myös uudestaan ylhäällä tarkentamassa edellisten koirien piiloja tms, mutta tuli kuitenkin pois. Sitten keksittiin, että eihän se maalihenkilö olekaan siellä vaan onkin hiekkakuopan toisessa päässä. Niinpä kutsuin Viiman taas alas, ja lähdettiin etenemään toiseen suuntaan. Eipä aikaakaan, kun Viima alkoikin sitten haukkua. Ihan hyvä treeni koiranluvun kannalta…

Seuraavissa treeneissä:

Myryn kanssa: Samantyyppinen ilmaisuharjoitus usealla toistolla kuin oli nyt.

Viiman kanssa: Yksi avoimella paikalla oleva tyyppi, loput erilaisissa piiloissa ja etsintää riippuen maastosta.