Vähän taustaa eli Viimalla on ollut jo pidempään jotain ongelmaa takapäänsä kanssa. Oireet ilmaantuivat jo aikoja sitten (eli viime syksyllä), mutta ajattelin naivisti, että ne menevät kyllä ohi. Viima ei siis enää hypännytkään ihmistä vasten venytelläkseen (mitä se teki kyllä mieluusti). Sen sijaan Myry intoutui tähän puuhaan (mitä se ei aiemmin siis edes osannut oikein). Toinen oire oli se, ettei Viima enää itse mieluusti venytellyt takajalkojaan. Satunnaisesti kyllä vähän kokeili, ja itse sitten avustin koiraa venyttelemällä jne.
Nyt päätin sitten vihdoin käyttää koiraa fysioterapeutin luona. Menimme 4Pets Käpylässä vastaanottoaan pitävän Tamara Merenvallan luokse. Alkuun katsottiin vähän Viiman ravaamista, mistä huomattiin koiran vähän niiaavan toisen takasen kohdalta. Itse käsittelyn aikana selkiytyi, ettei kyseessä ole esimerkiksi selkäongelmaa.
Kokonaisuudessaan Viiman liikkuvuus on hyvä, mutta takajalkojen ekstensio-ojennus on tiukkaa, mutta pikku hiljaa sekin onnistuu. Vasen puoli tiukempi (mikä myös on havaittavissa siitä, että koira mieluummin nukkuu vasemmalla kyljellä, tätä on tarkkailtava kotona).
Kotona jatketaan ainakin kolme kertaa viikossa takajalkojen venyttelyä/pumppausta sekä tehdään myös niskahierontaa. Lonkkien liikkuvuus oli hyvä, ristinivel mukana.
Harrastusten osalta agility jää nyt tauolle ainakin siihen asti, kunnes käydään Tamaran käsittelyssä uudestaan. Metsälenkkejä voi kyllä tehdä, samoin pelastuskoiratreeneissä voidaan käydä, kunhan on helpohko maasto eikä koiran tarvitse hyppiä tai ylipäänsä ponnistaa hirveästi tai spurttailla.
Näillä siis mennään. Olisinpa vienyt Viiman jo heti ensimmäisten oireiden ilmaantuessa, mutta parempi kuitenkin nyt kuin ei koskaan. Eiköhän Viimasta vielä koira saada :)
