Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

28.11.2010 Pakkaskelin agikisoissa

Sunnuntaina kisattiin pitkästä aikaa Myryn kanssa. Edellinen (epävirallinen) agistartti oli heinäkuun alussa Agirodussa, joten kisataukoa oli jo ihan hyvin takana. Samoin ratatreeneistäkin oli ehtinyt kulua jo jokunen tovi (edellinen ratatreeni 16.10. sisällä ja sitä edellinen 9.9. ulkona). Koko viikon sai jännätä, millainen pakkanen tulee ja kannattaako kisoihin lähteä. Aamulla mittari ei kuitenkaan niin hirvittäviä lukemia näyttänyt ja paikan päälle päästyämme siellä mittari näytti -14C. Tämä tarkoitti kuitenkin sitä, että piti ehdottomasti pitää koira lämpimänä koko ajan ja tietysti myös itsensäkin.

Kisattiin kaksi rataa (B ja D), joista molemmat olivat hyppyratoja. Ensimmäisen tuomaroi Anne Savioja ja toisen Henri Luomala. Ekalle radalle tuli lopulta vähän kiire. Meidän numero oli 172 ja kun käytiin sisällä katsomassa tilanne, niin siellä oltiin menossa vasta jossain 150 tms. Niinpä siinä oli ihan hyvää aikaa käydä tekemässä spurtit ja muut avaavat riekkumiset. Tultiin sitten odottelemaan vuoroamme ja kun mentiin sisälle, niin siellä kuuluteltiin jo meitä seuraavia koirakkoja. Onneksi meitä edeltävä koirakkokin tuli viime tingassa paikalle, joten ihan suoraan ei jouduttu starttiin.

Myry kävi vähän kuumana, mutta malttoi pysyä hyvin lähdössä. Tätä jännäsinkin (olin ajatellut, että jos varastaa, niin vien takaisin ja otan vaikka hylkäyksen, ettei tämä vahvistuisi). Ohjaus oli mitä oli mm. kepeiltä meni vähän pitkäksi ja melkein vein koiran putkeen, vaikka piti tehdä tiukka käännös hypylle. Rata kuitenkin sujui ihan kohtuullisesti, vaikkakin yhdeltä hypyltä Myry tulikin alas aika hurjan näköisesti (ei sentään kaatunut tai mitään). Viimeiset pari estettä olinkin sitten näköjään vähän liikaa koiran edellä ja niin se viimeinen rima sitten tipahti alas. Siitä vitonen. Päälle sitten vielä yliaikaa 5,88 sekuntia. Tulos siis 10,88 ja sijoitus 35./83.

Toisella radalla Myry sitten varasti. Tai se jätti asennon, nousi seisomaan ja epäröi. Jostain syystä päätin kuitenkin jatkaa. Tätä alkua lukuunottamatta rata sujui ihan ok, mutta kolmanneksi vikalla esteellä en saanutkaan ohjattua riittävän tiukasti putkelta hypylle ja Myry hyppäsi hypyn väärästä suunnasta. Tältä radalta hylkäys. Muuten virheetöntä (no, varmaan yliaikaa olisi silti ollut, etenemisnopeus 3,8 m/s ja sellaiseenhan Myryn kanssa on vaikea yltää).

Molemmilla radoilla rimat olivat 60 cm.