Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

28.10.2006 Viiman loppukokeet

Osallistuttiin Viiman kanssa loppukokeeseen. Koe oli LUPin järjestämä ja pidettiin Inkoossa Råbackassa.

Päiväosuudessa tuli valittua ihan väärä reitti alkuun (kierrettiin kaksi sivua ja poikettiin halkaisten takaisin lähtöpisteeseen). Tältä kierrokselta ei mitään löydetty, tuulen alta kun mentiin… Jatkettiin sitten lähtöpisteestä toista reunaa ja hetken päästä Viima löysi ensimmäisen. Jatkettiin sitten taas matkaa ja Viima erkani sen verran, ettei sitä enää näkynyt ja kuulunut. Välillä tuntui, että jostain saattaisi kuulua haukkua, mutta varmaksi sitä ei voinut sanoa. Kävelin eteenpäin ja kun vastaan tuli sopiva kallionnyppylä, nousin sille ja kyllä, Viima haukkui kauempana. Se oli ilmaissut jo jonkin aikaa, ja tästä se saikin testaajalta kehuja. Jatkettiin sitten ja kolmas löytyi, kun mentiin toista sivua.

Testaajana päiväosuudella oli Niko Saastamoinen ja arvio oli seuraavanlainen:
etsintäsuunnitelma: tyydyttävä
ohjaajan toiminta: hyvä
koiran ohjattavuus alueella: hyvä
maalihenkilöiden ilmaisu: erinomainen
yleisarvosana: hyvä

Pimeän suorituksesta ei ole oikein selkeätä kuvaa. Aloitettiin rajaa pitkin, sitten isomman korkeuskäyrän alta kohti lähtöpistettä, sieltä sitten reunoja myöten toiseen suuntaan tuonne korkeuskäyrän alle takaisin. Kaksi maalihenkilöä oli löytynyt sinä aikana, kun tuo reitti kierrettiin. Korkeuskäyrän alta oli tarkoitus mennä alueen poikki. Viima huitelehti taas jossain kaukana, mutta lopulta se viimeinen löytyi. Oli kuulema ollut ihan siinä vieressä, kun Viima huitelehti kauempana. Viimeisen kohdalla jännää oli myös se, että kun menin Viiman luokse, niin se haukkui kallion päällä, mutta maalimiestä ei siinä näkynyt missään. Sitten Viima kävi tökkäämässä kättäni ja liikkui metrin pari alemmaksi ja jatkoi haukkuaan ihan maalihenkilön vieressä. Maalihenkilö sanoi, että Viima oli aloittanut haukkumisensa ihan siinä vieressä ja sitten vaihtanut paikkaa kauemmaksi.

Mutta muuten meni ok. Tuli itse vain sählättyä suuntien sun muiden kanssa, vaikka mukana olikin kartturi. Tiedänpähän jatkossa, että jos mukana on suunnistaja, niin silloin pitäisi itse keskittyä täysin koiraan ja antaa suunnistajan hoitaa hommansa ;)

Testaajana pimeäosuudessa oli Katja Ruostila ja tällaiset arvostelut saatiin:
etsintäsuunnitelma: hyvä
ohjaajan toiminta: hyvä
koiran ohjattavuus alueella: hyvä
ilmaisu: kaksi ekaa erinomainen, kolmas hyvä
yleisarvosana: hyvä

Jatkossa pitäisi jotenkin yrittää treenata sitä, että kun koira irtoaa niin hyvin, että sitten itse tietäisin, missä se on oikeasti käynyt ja missä ei. Nyt nuo kulkuset edes jotenkin kertoivat, missä koira liikkuu, mutta ei siitäkään tarkalleen tiedä, mikä paikka on käymättä ja mikä ei. Mutta hyvin Viima teki hommia, siinä ei mitään. Mutta paljon on meillä vielä treenattavaa ;)