Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

27.5.2011 Pientä etsimistä

Pidettiin tänään varsin tehokkaat minitreenit (kaksi hlöä) alkujaan hieman sateisessa säässä. Eipä se sada tai maalihenkilöiden vähyys juuri mitään haitannut.

Myryn kanssa harjoiteltiin ihan vain liikkuvan henkilön ilmaisua. Etäisyydet hieman vaihtelivat, samoin henkilö oli kuitenkin piilossa, vaikkakin seisovana. Ensimmäisellä toistolla henkilö heilui paikallaan. Tämä ok. Toisella kerralla henkilö liikkui sellaisen parin metrin verran alkuperäisestä paikasta, kun koira oli käynyt hakemassa rullan. Tämä myös ok. Kolmannella toistolla henkilö liikkui nelisen metriä eteenpäin. Tässä en kytkenyt koiraa, joten koira teki seuraavaa: vei näytölle täsmälleen siihen kohtaan, missä olin rullan ottanut (meni maahan). Kun palkkaa ei tullutkaan, Myry nousi ja kipitti henkilön luokse ja otti rullan ja toi sen mulle. Mentiin sitten uudelle näytölle henkilön luokse. Neljäs toisto tehtiin samanlaisena eli nelisen metriä vaihtui paikka. Tällä toistolla kytkin koiran, mutta koira vei siltikin siihen kohtaan, missä oli rullan ottanut. Hetken siinä mietittyään Myry lopulta nousi ja kipitti nuo muutamat metrit henkilön luokse ja meni maahan. Hieno homma :) Tämän jälkeen otettiin sitten vielä yksi normaalipiilo niin saatiin vähän nollattua ja jätettyä koira miettimään tuota liikkuvaa maalihenkilöä :D

Viimalle otettiin sitten pieni alue, jota rajasi pellonreuna ja hiekkatie. Maalihenkilö sai vapaat kädet etsiytyä alueelle (kartan kera toki) ja valita itselleen sopiva piilo. Eihän tämä sitten ihan suunnitelman mukaisesti mennytkään, sillä Viima sai tuoreen hajun jäljestä ja jätti meikäläisen alueen alkuun. Siinä hetken odoteltuani (koirasta ei kuulunut mitään) päätin lähteä perään katsomaan ja huutelemaan koiraa takaisin. Ei mitään tulosta, koiraa ei näkynyt eikä kuulunut. Siinä aikani huudeltua, kuului pari haukahdusta, mutta koiraa ei vain näkynyt eikä sen jälkeen kuulunut vielä toviin. Tuntuipa tämäkin aika kovin pitkältä, mutta sitten Viima tulikin esiin ja luokse.

Tässä vaiheessa oltiin jo alueen loppupäässä ja koko alue käytännössä käymättä, koska Viima oli mennyt tietä pitkin ja reilusti alueen ulkopuolelle. Niinpä kytkin koiran ja mentiin takaisin lähelle alkua. Laitoin koiran etsimään ja tällä kerralla Viima varsin mallikelpoisesti ohjautui hyvin alueella ja teki hommia. Päästiin sitten alueen loppuun (pellon reuna) ja lähdettiin etenemään kohti toista laitaa, kun Viima lipesi alueen ulkopuolelle. Eipä siinä sitten kovin kauaa mennytkään, kun jostain kaukaa alkoi kuulua ilmaisuhaukku. Löytyihän se maalihenkilö, joka tosin oli mennyt hieman alueen ulkopuolelle, mutta sattuuhan näitä.

Viima ei ollut käynyt piilolla aiemmin eikä ollut ihan lähelläkään, maalihenkilö oli vielä liikkunut alueella ympäriinsä siinä vaiheessa, kun oli kuullut kulkusten helinää. Jännä juttu, ettei Viima sitten irronnutkaan riittävästi, jotta olisi jo heti alkuun tehnyt löydön vaan sen sijaan päätti kuitenkin palata takaisin. Olisiko sitten liikkuva henkilö kenties vaikuttanut? Yhtä kaikki, positiivista on se, että tuolla liian pitkällä irtoamisella ei tullut löytöä vaan päästiin lopulta tekemään töitä hallitustikin. Toisaalta tuli sitten huomattua, että tuo liiallinen irtoaminen on vielä olemassa (mihinkäs se katoaisikaan…) ja toisaalta voisi harjoitella jatkossa jonkun verran myös liikkuvia ja jotenkin mekkaloivia maalihenkilöitä, jotta Viima osaisi etsiessään hyödyntää myös kuuloaistiaan ja pitää näitäkin tyyppejä mahdollisesti kadonneina :)