Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

27.4.2011 Keskiviikkoillan etsimiset

Treenattiin vaihteeksi Myllykosken maastoissa. Molemmille koirille otin melkeinpä samantyyppiset harjoitukset. Tarkoituksena oli vähän hyödyntää joenvartta ja sitten ottaa yksi normipiilo.

Viiman treeni meni nopeasti. Se sai hyvin hajun joenvarresta, ja kun päästin sen etsimään niin viuh ja vauh hetken päästä kuului haukku. Piilo ei ollut ihan rannassa vaan noin puolessa välin rantaa ja hiekkatietä. Maalihenkilö oli puussa. Ei probleemaa siis. Toinen piilo oli sitten rinteen päällä, ja vaikka sieltä suunnalta ei pahemmin tullut, niin oikeaan suuntaan Viima kuitenkin lähti menemään (vaikka itse ajattelin, ettei niin kaukana voisi olla). Sieltä se maalihenkilö sitten löytyikin. On se vain hieno koira eikä mitään näkynyt viikonlopun etsinnän jäljiltäkään.

Myrylle oli sama puupiilo. Vähän pidempään (ajallisesti ja matkallisesti) Myry sai tarkentaa hajua, mutta kun sen sitten sai tarkennettua ei ilmaisun suhteen ollut ongelmaa. Toinen piilo oli sitten rinteessä näkösällä oleva istuva tyyppi (ei se tosin mun silmään näkynyt sieltä, mistä koiran päästin etsimään eli jotain suojaa kuitenkin edessä). Tällä piilolla Myry meinasi jäädä piilolle pällistelemään, kunnes totesi, etten tule perässä ja toi sitten rullan alamäkeen. Että tämmöistä :D