Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

27.10.2010 Raunioilla pitkästä aikaa

Pääsimme vierailemaan Espyn raunioradalle Espooseen. Kyseisellä radallahan me olemme käyneet joskus vuosia sitten, kun Viiman kanssa siellä käytiin muutamana kautena treenaamassa, olikohan se kolmen kauden verran. Myrykin pääsi pentuna käymään raunioilla jonkun kerran.

Myrylle oli kolme piiloa ala- ja keskikasan liepeillä. Koira oli heti aivan innoissaan, kun joka paikasta tuli hajuja, joten vauhtia kyllä piisasi. Myry seuraili hajuja välillä kauemmaksi ja työsti kovasti, mutta loppuun asti työstäminen tuntui olevan vielä haastavaa. Etsimisen ohella Myry kävi suorittamassa L-putken ja vähän alueiden ulkopuolellakin (koko rata tallattu). Lopulta Myry sitten sai työstettyä yhden hajun loppuun ja maalihenkilö löytyi sellaisesta elementtikompleksista verhon takaa. Ilmaisu ok. Seuraavaa Myry sai työstää taas jonkin aikaa ja aika laajalti kävi hajuja taas hakemassa. Maalihenkilö oli alakasan päällä. Oli sen verran pimeätä (radalla toki valot ja itsellä otsalamppu), joten en ehtinyt huomata, miten Myry piilolta tuli, mutta hieman eri suunnasta tuli rullan kanssa kuin missä piilo oli. Mentiin kuitenkin näytölle ja ihan oikeaan paikkaan vei (ja oli käynyt siellä toki). Jännä juttu tuo reitinvalinta :D

Kolmatta saatiin työstää sitten tovi ja se olikin hankala. Piilo oli sellainen maanpäällinen elementtirengasröykkiö, jätetty avoimeksi ylhäältä ja sinne johti rappuset. Kovasti Myry teki töitä, sai sitten lähempää hajun ja kävi jostain raosta kurkkaamassa ja sitten kipitti portaat ylös. Hetken Myry siinä katseli alaspäin ennen kuin otti rullan suuhunsa ja kipitti portaat alas ja antoi rullan. Hienosti toimittu :)

Viimalle oli myös kolme piiloa, mutta otettiin ne yksitellen. Ensimmäinen oli samassa elementtikompleksissa, mutta yläkerrassa. Sitä Viima työsti jonkin aikaa (hiljaa!) ja sai sitten hajun tarkennettua tulevan ylhäältä ja kävi kurkkaamassa ja siellä se maalihenkilö olikin. Sitten alkoikin haukuskelu ja meni tovi, että sain Viiman menemään sinne ylös sellaista lankkua pitkin. Onnistuihan se sitten.

Toinen oli keskikasalla aika lähellä tätä ensimmäistä. Ensin Viima kävi jonkun kierroksen, kunnes meni aika suoraan piilolle. Kolmas oli sitten keskikasan toisessa päässä putkessa, minne Viima aika suoraviivaisesti myös meni.

Olipas kivat treenit, ja pojat olivat oikein innoissaan tästä erilaista treenistä :) Kiitoksia tästä mahdollisuudesta vierailla radalla :)