Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

27.1.2013 Lauman uusi jäsen esittäytyy

Tänään haettiin laumaamme uusi jäsen, viralliselta nimeltään Omituinen Miilumaljakas, pentunimeltään Make, mutta tästä edespäin kutsumanimeltään Kero.  Heti paikalle saapuessamme pentu syöksyi luokse ja suoraan syliin eli tämä oli hyvä enne :) Loppuvierailun ajan pentu tosin nukkui välillä aikamoisissa venytysasennoissa.

Kun paperit yms saatiin kuntoon, olikin aika lähteä kotimatkalle. Matka sujui oikeastaan varsin hyvin. Alkumatkasta tuli muutama piip, mutta sitten pentu rauhoittui makoilemaan. Uudessa kodissa tutustutettiin vanhukset pentuun siten, että ensin Viima sai tulla ulos nuuskuttelemaan (sujui oikein hyvin), ja sitten oli Myryn vuoro tulla (tämäkin sujui hyvin, vaikka Myry jäykistelikin hieman). Sitten mentiin sisälle, ja eipä sielläkään sitten sen kummempaa. Myry oli varautuneempi, mutta antoi pennun olla rauhassa. Toisaalta taas pennun mielestä Viima oli paljon kiinnostavampi.

Viima näytti heti mallia, miten Fatboyta ruovitaan… Siitä tulikin ihan kiinnostava paikka pennullekin. Sitten tutkittiin kovasti paikkoja, ja kierreltiin alakertaa, livahtipa Kero myös ihan saunan puolellekin.

Kokeilin myös ensimmäistä kertaa luopumista pienillä Natural Menu -palasilla. Vanhukset olivat paikkamakuussa peräkkäin, kun Kero sai yrittää, miten saisi namipalasen nyrkistä. Onnistuihan se, kun malttoi jättää nakertamatta kättä ja mennä vaikkapa makuulleen. Vanhukset saivat myös palkkaa, joten hyvä mieli kaikilla.

Lelujakin vähän kaapista kaivelin, kun alkoi näyttää siltä, että pentu keksii vähän omaa kivaa (ei-sallittuja juttuja). Piti kaivella joitain ei-kiinnostavia, ettei tulisi turhia riitoja leluja omivien vanhusten osalta. No, Viima omi pehmopallon kokonaan, mutta muuten saatiin ihan kivaa vetoleikkiä Keron kanssa aikaiseksi :)

Ruokailu hoitui  myös totutellessa tuleviin rutiineihin. Vanhukset ensin paikkamakuussa, sitten niiden vapautus safkalle, sitten Kero sai miettiä, miten se saisi oman ruokakuppinsa. Jep, luopumalla. Siinä meni jokunen tovi.

Pari tuntia kotiutumisesta ehti kulua, kun pentu lopulta sammahti. Kauhulla odotan, milloin se taas oikeasti herää, ja millaista meininkiä on luvassa. Tällä hetkellä on tullut huomattua mm. seuraavaa: takajaloille noustaan helposti (seinää, tuolia, keittiökaappeja yms vasten), yhden kehihon se ehti jo kaataa (ei haitannut, vaan asteli sitten sen päällä heti sen perään, kun Myry kävi tsekkaamassa ja näyttämässä mallia), kimeä haukku tulee helposti, jos jotain ei saa (esim. kun Viima leikki omalla lelullaan tai kun ruokaa oli keittiötasolla)… mutta kyllä Kero jotain hyvääkin jo osaa, mm. pissata paperille, hakeutua hyvin luokse, intoutua leikkimään, tulkita hyvin koirien eleitä jne.

Kaipa tämä tästä :)