Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

26.9.2008 Lisää agia

Meille tarjoutui mahdollisuus saada hallivuoro pienelle porukalle talvikaudeksi huhtikuulle saakka. Oli kyllä luksusta, kun koko halli oli muutaman henkilön käytössä. Vuoro kestää tunnin, joten siinä ehtii ottaa koiran kanssa vaikka mitä.

Myryn kanssa keskityin ns. helppoihin juttuihin, ettei se rasittuisi liikaa esim. hypyistä seuraavan päivän etsintäkokeita ajatellen. Niinpä otettiin paljon kontakteja sekä jokunen hyppy/putki/kontaktieste/kepit-yhdistelmä. Hyvin sujui :)

Loppupuolen ajasta käytin Viiman kanssa puuhasteluun. Aluksi Viima sai tutustua halliin ja palkkailin sitä aina, kun se tohti ottaa oma-aloitteisesti kontaktia. Pikku hiljaa Viima alkoi pitää kiinteästi kontaktia ja häntäkin alkoi heilua. Nyt oli siis hyvä hetki siirtyä tutkailemaan esteitä tarkemmin. Ensin puomi ja a-este tuntuivat epäilyttäviltä, mutta rohjettuaan kerran suorittamaan, niin seuraavat kerrat menivät jo paljon reippaammin. Viima oli kyllä tosi iloinen ja reipas ja selkeästi nautti siitä, mitä teki :) Tutustuttiin myös pöydällä makoiluun.

Hallin toisella puolella otettiin sitten putkea ja sen perässä ollutta hyppyä. Joidenkin toistojen jälkeen uskalsin ottaa myös toisen hypyn (90-asteisesti) perään. Liian uskaliaana kokeilin myös toiseen suuntaan, mutta silloin Viima ilmoitti haukkumalla, että tehtävä on sille vaativa (ts. ei varmaan ymmärtänyt ohjaustani). Jatkossakin pitää muistaa, että Viima lopettaa heti, jos siltä vaatii vähänkin liikaa. Jatkettiin sitten tätä estesarjaa helpompaan suuntaan ja lopulta lisäsin vielä kolmannenkin hypyn joukon jatkoksi. Meni oikein kivasti! Ja Viimallakin tuntui olevan vauhtia ja intoa, kun vielä lelupalkkakin oli luvassa :)