Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

26.3.2015 Torstaiagien ratapätkää

Torstain agitreeneihin mentiin vähän kiireisellä aikataululla, sillä kotiuduin töistä vähän myöhemmin ja oltiin hallilla vasta, kun vuoromme alkoi. Eipä siinä sitten oikein muuta kuin tutustumaan treenirataan, josta oli kaksi versiota. Ensimmäinen oli simppelimpi (kuvassa valkoiset pallerot), toinen vastaavasti sisälsi pari haasteellista kohtaa (mm. 4-5, 6-7 ja 8-9). Keron kanssa tosin tehtiin lopulta vain ensimmäinen rata.

26.3.2015 Treeniradat
26.3.2015 Treeniradat

Rataantutustumisen jälkeen lähdin verkkaamaan Keron kanssa. Itse asiassa vaikutti, että Kero olisi ollut normaalia rauhallisempi. Toisaalta eipä siellä pihallakaan enää ketään ollut eli minimihäiriöt tarjolla. Verkattiin sopivasti, mentiin hallille ja tehtiin omatoimipuolella vähän lisää ympyrätyöskentelyä sekä muutama takaakierto hypylle.

Tämän jälkeen päästiinkin jo ohjatulle puolelle eli tämä verkkaus odotteluineen sujui oikein onnistuneesti! Ohjatulla puolella otin Kerolta jopa kaulapannankin pois, jotta tottuisin itse tähän. Ja meni kyllä tosi hyvin! Hypyt olivat ihan matalalla, mutta eipä sen väliä. Mentiin tuota ekaa pätkää, ja haastavin kohta oli yllättäen esteet 2-3. Jos olin liikaa edellä koiraa putken jälkeen, niin Kerolle tuli kiire lähteä perään ja hyppy jäi tekemättä.

Vähän noottia tuli siitä, että voisin olla enempi läsnä ja tsempata koiran myös semmoseen tosifiilikseen. Nyt se alkuun oli vähän semmoista loikkimista, mutta kun loppuun sitten yritin tsempata, niin koiraankin tuli vähän erilaista asennetta kiihdytyksineen ja kaikkineen plus että tuli hyvin ohjaukseenkin.

Mitä tästä siis opin? Ainakin luottamaan koiraan siinä suhteessa, että ilman kaulapantaakin selvitään :D Ja sitten tosiaan tuo tsemppaus, että nyt tehdään yhdessä sitä rataa ihan tosissaan. Tähän voisin ehkä hyödyntää noita erilaisia viritysleikkejä (mm. N-Y-T!)

Treenin jälkeen ei jääty halliin hengailemaan enempiä, vaan koira hetkeksi autoon ja sitten loppuverkalle Myryn kanssa. Niin, ja siellä metikössä oli koirilla oikein hauskaa ja vauhdikasta. Mieltä etenkin lämmitti se, miten paljon Myrykin halusi juosta ja riekkua :)