Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

25.8.2014 Oittaan radalla vierailemassa

Maanantaina Hepekon treeneissä olimme vierailemassa Espoossa Oittaan raunioradalla. Sää oli taas mielenkiintoinen, sillä melkein satoi vettä, mutta ei sitten kuitenkaan.

Keron kanssa päästiin radalle jo toisena koirana. Ennen meidän vuoroa oli jo meluhäiriötä nauhalta (aika kovalla) kuin myös meidän treenin aikana sekä sen jälkeenkin. Ei vaikuttanut Keroon ainakaan. Nauhalta kuului kaikenlaista melua (työkoneita, ulinaa, ammuntaa ynnä muuta kivaa) eli aikamoista meluhäiriötä tosiaankin tuli. Edellisen kerran perusteella ajattelin, että tällä kerralla tyypit ovat piiloissa keskialueella, mutta menevät piiloihin yksitellen, jottei ainakaan tapahdu hajunvaihtoja. Toisaalta näin ehkä se fokuskin säilyisi paremmin, jos piilot ovat siten, ettei siirtymiin mene liiaksi aikaa.

Ensimmäistä Kero tosin joutui sitten kuitenkin etsimään vähän enemmän, kun eihän se haju tainnut ihan suoraan nenään tulla. Lisäksi ihmishäiriöt olivat Kerolle häiriöitä eli Kero kävi moikkaamassa kaikki alueella olevat tyypit ennen kuin malttoi aloittaa etsimisen kunnolla. Eka piilo oli maantasalla olevan kasan syövereissä. Kero kävi mm:n luona, mutta nappasi rullan vasta piilon ulkopuolella. Hyväksyin kuitenkin. Ei tainnut osata pimeässä ja ahtaassa napata rullaa tai sitten ei vain kyennyt.

Toka oli kaivonrenkaassa, joka oli alaspäin. Tämä bongattiin varsin näppärästi ja nopsaan. Kolmas oli taas maantasolla kasakyhäelmän syövereissä. Tätä Kero joutui sentään hetken paikallistamaan, mutta eipä siinäkään sen kummempia. Neljännen mm:n piiloutumisen Kero kuuli ja livahti vähän ennenaikaisesti etsimään. Löytyi toisesta kasakyhäelmästä, eikä siinä sen kummempia ongelmia.

Kaiken kaikkiaan alkuun päästyään aika nopea treeni. Ja tämän päätteeksi Kero pääsi vielä vetoleikkimään.

image
Näkymää raunioilta