Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

25.5.2013 Keron lauantaiset rauniot

Näkymää piilosta
Näkymää piilosta

Lauantain rauniotreeneissä keskityin seuraaviin asioihin Keron kanssa: olen itse hiljaa (en ohjaile, annan maalihenkilöiden palkata koiran rauhassa ja lopussa annan muiden lässyttää rauhassa Kerolle), nostan käden ylös Keron saadessa hajun ja lähetän Keron jokaisen löydön jälkeen etsimään (eli tyypit yksitellen vielä siltä varalta, että Kero ehtii livistää ennen lähetystä).

Toteutus oli aika hyvä. En tiennyt piiloja, joten annoin vain koiran mennä ja tarkkailla sen reaktioita. Ensimmäiselle Kero irtosi tosi kivasti, ja katosi näkyvistä. Alueen ihan alakulmaan katosi, ja siellähän tyyppi oli piilossa. Piilolla käytös hyvää, ja Kero jäi myös piilolle hyvin eikä lähtenyt rundailemaan, joten saatiin tähän hyvä lähetys seuraavalle.

Toinen löytyi alueen keskivaiheilta kasasta putkesta. Ei mitään ongelmia tässäkään, ja hyvin pysyi ja malttoi. Tästäkin sitten lähetys kolmannelle. Tässä Kero irtosi tosi kauaksi, menin peräänkin, mutta ei siellä mitään sitten ollutkaan ja niinpä Kero sitten itse keksi tulla takaisin päin ja löysi piilolle (neliskanttinen piilo, jossa ovi vähän auki). Sinnekin meni tosi kivasti sisälle ja pysyi hyvin :)

Raunioilla
Raunioilla

Ja loppupalkkauskin sujui hyvin, ja Kero kävi hakemassa kaikilta namia, heilutteli häntäänsä ja vaikutti tyytyväiseltä. Sitten sain itsekin puuttua peliin, ja viedä koiran alueelta pois :) Väsyneeltä vaikutti (sää varmasti vaikutti), mutta ihan tyytyväiseltä ja duunanneelta.

Yhteenvetona voisi sanoa, että treenin suunnittelu ja toteutus molemmat onnistuivat. Itsekin toimin nyt paremmin, vaikkakin olisin tietty voinut nostaa sitä kättä jo aiemminkin, nyt oli vähän semmoiset varmistelut eli kun näin Keron heiluttavan häntää jo piilolla, niin vasta silloin nostin käteni (ja vikalla nostin käden vasta, kun olin nähnyt Keron menevän piiloon sisään, mutta jääneen sinne pidemmäksi aikaa). Aina oppiii, ja tärkeätä on saada semmoista luottoa koiraan ja nähdä, että koira oikeasti osaa duunata :)

Treenien jälkeen kiidettiin sitten Malmin Apexiin, missä Sari Jalomäki tarkisti Myryn silmät. Terveet olivat, mitä nyt iän tuomia juttuja. Sieltä sitten kiidettiin Tuusulaan jälkikokeeseen, missä itse toimin kartturina yhdelle kokelaalle. Kokeen jälkeen pojat pääsivät sitten ulkoilemaan ja riekkumaan keskenään. Sellainen lauantai :)

Riistapojat auringonpaisteessa.
Riistapojat auringonpaisteessa.