Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

24.2.2009 Etsintätreenailua

Treenattiin Henttaalla toisessa paikassa, joka olikin ihan hyvä paikka hajun liikkumisen ja muiden pienten häiriöiden suhteen.

Myrylle tarkoituksena oli tehdä useita toistoja ilmaisuketjua, että saisin vahvistettua haluamaani rullanluovutuspaikkaa (toki tämän voisi pilkkoa vielä pienempään osaan ja harjoitella vain sitä). Maalihenkilöt menivät yksitellen lähistölle piiloihin. Eka tuotti vähän ongelmia hajun paikallistamisen ja pöpeliköstä löytyvien syöminkien suhteen, lisäksi Myry irrotti rullan ennen aikaisesti vierelläni, joten se sai mennä hakemaan uudestaan rullan. Seuraavat neljä menivätkin ilmaisujen suhteen jo ihan mallikkaasti ja koira tarjosi ihan ok oikeata luovutusasentoa ja malttoi pitää rullaa irroitusvihjeeseen saakka. Myös näytöt olivat hyvät (maalihenkilö palkkasi).

Viimalle oli lopulta neljä piiloa (yksitellen). Nekin olivat siinä ihan lähistöllä. Tarkoitus oli, että koira pysyisi lähelläni ja nappaisi hajut jne. Tokan kohdalla oli jotain ihmeellistä, sillä Viima ei jostain syystä alkanutkaan ilmaista, vaan rupesi puuhastelemaan jotain ihan muuta, kunnes se sitten tuli käymään luonani ja kannustaessani sitä menemään uudestaan se meni ja alkoi samantien haukkua. Mystistä. Oltiin sen verran lähellä, että nähtiin koko episodi. Ilmeisesti Viima oli aluksi tökännyt päänsä maalihenkilön alapuolella olevan risukasan/kolon sisään ja sen jälkeen se oli mennyt hämilleen eli ehkä siellä oli jotain outoa? Muuten ilmaisut olivat ihan ok ja koira ei lähtenyt kauemmaksi (tokan piilon jälkeen meinasi kyllä lähteä toiseen suuntaan, mutta sain kutsuttua takaisin ja melkein saman tien sainkin sen ohjattua seuraavalle piilolle) . Tarkoitus oli myös mahdollisesti käyttää pilliä noissa luoksetuloissa, mutta jäipä vaan taas käyttämättä, vaikka olikin mukana.