Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

24.2.2008 Metsätreeneissä

Treenasimme tänään lappalaisporukassa Vantaalla Technopoliksen lähistöllä Teknobulevardin varrella olevassa metsäpläntissä. Alkuperäinen suunnitelma oli treenata toisaalla, mutta se paikka oli jo varattu. Tunnin treenattuamme tuolla paikalle tuli toinen lappalaisporukka, joten piti olla tarkkana, etteivät koirat menisi väärälle alueelle ;)

Myrylle otin neljä maalihenkilöä, jotka olivat n. samalla syvyydellä ja eroa toisiinsa 30-50 metriä. Sillä välin, kun henkilöt menivät piiloihin, Myrylle otettiin yksi valmisteleva ilmaisu ihan läheltä.

Eka piilo oli risukossa ja maalihenkilö oli piiloutunut pressun alle. Kun päästin Myryn etsimään, sattui tuuli juuri sopivasti sieltä suunnasta, missä se toinen porukka oli (sieltä suunnasta tuuli muutenkin enemmän, joten piti olla tarkkana tosiaan, ettei saa väärää hajua). Kun Myry juoksi ohi maalihenkilöstä, kutsuin sen takaisin, kun näytti siltä, että sillä oli haju sieltä kauempaa. Jonkin aikaa Myry siinä työskenteli, kunnes paikansi maalihenkilön. Rulla ei meinannut heti löytyä, mutta ilmaisu onnistui hyvin. Myry oli ottanut itse kaulapannassa roikkuvan kiintorullan, kun ei ollut löytänyt irtorullaa maalihenkilön luona. Hienoa!

Toisen maalihenkilön paikallistaminen oli vähän hankalampaa, sillä tässä vaiheessa tuulen suunta oli vaihtunut. Kaiken lisäksi siinä piilon takaa käveli joku mies ja aluksi Myry suuntasikin häntä kohti, mutta tuli kutsusta takaisin. Edettiin lähemmäksi maalihenkilöä ja lopulta Myry sai hajun. Ilmaisu ok.

Kolmas sujui suoraviivaisesti, samoin kuin neljäskin. Ilmaisut ok, tosin Myry ei mennyt kenenkään luona automaattisesti maahan makaamaan näytöllä eli pitää ottaa noita ilmaisuja ihan lähietäisyydellä ilman mitään etsimistä. Tosin ei sillä ole käytännön kannalta merkitystä, mikä se koiran asento on, sillä nytkin Myry jäi siihen maalihenkilön viereen seisomaan rauhallisesti eli ei yrittänyt käyttäytyä mitenkään häiritsevästi.

Viimalle oli myös neljä valmista maalihenkilöä. Ekan kohdalla melkein jo ehdin pelätä, että toivottavasti se ei saanut hajua sieltä toisesta paikasta. Viima irtosi tosi pitkälle, vaikkakin oli koko ajan näkyvillä. Sitten se alkoi ilmaista ja sai haukkua tosi pitkään ennen kuin itse ehdin paikalle. Hetkeksi Viima poistui muutaman metrin päähän maalihenkilöstä kuin katsoakseen, että olenko tulossa ja sitten se meni takaisin maalihenkilön luokse jatkamaan haukkumista.

Seuraava löytyi jonkin matkan päästä ja tämänkin kohdalla Viima teki tuon hypähdyksen muutaman metrin päähän kesken ilmaisun palatakseen takaisin ilmaisemaan. Seuraava löytyi myös ok, maalihenkilö oli piilotettu pressun alle ja Viima ilmaisi sen ihan hyvin häiritsemättä. Sitten palasimme hieman takaisin päin sillä, olimme ohittaneet yhden maalihenkilön (toisen). Maalihenkilö oli kiven kupeessa piilossa ja löytyi hetken paikallistamisen jälkeen.

Viima oli vauhti päällä ja irtosi hyvin. Ehkä vähän turhankin hyvin, ainakin ekan piilon jälkeen Viima eteni vauhdilla eteenpäin ja totesinkin siinä, että tuo alue jäi kokonaan katsomatta ja siellä se toinen maalihenkilö varmaan olikin ollut.

Ensi kerralla voisi ehkä harjoitella taas jotain alueen etsimistä hallitusti eikä vain pelkästään näitä ilmaisutyyppisiä vauhtitreenejä, joissa koiran ja ohjaajan välinen yhteistyö on aika pieni verrattuna siihen, miten sen haluaisin oikeasti olevan.