Myrylle oli suunniteltu pieni etsintätreeni. Alue oli kooltaan 3,5 ha ja siihen alkuun otettiin hallittavuusosio. Ensin luoksepäästävyys, joka meni vähän kehnosti, kun Myry intoutui haukkumaan innostuessaan. Sitten seuraamispätkä, joka sekin meni ihan höntisti :D Myry haahuili ja meni seuraamaan ”testaajan” vierelle, huoh. Toisella yrityksellä vähän skarppasi. Paikallamakuussa ekalla kerralla nousi ylös aika nopeasti, mutta toisella kerralla pysyi varmasti aloillaan viisi minuuttia, kun olimme kauempana tutkimassa kartasta aluetta ja suunnittelemassa alueen läpikäyntiä.
Alue oli ihan mukavan vaihtelevaa. Se sisälsi paljon korkeuseroja, helppokulkuista kangasmetsää sekä sitten kivikkoja. Suunnitelmana oli kiertää alue poikittamalla alue vähintään 4-5 kertaa lyhyen sivun suuntaisesti. Tuuli ainakin paikallamakuu paikassa tuuli paikoitellen etelä-kaakkosuunnasta, joten ainakin se tuki hyvin tätä suunnitelmaa.
Myry liikkui alueella ainakin alkuun ihan hyvin, ja nappasikin sitten hajun kalliolla kivien kätköissä makoilleesta maalihenkilöstä. Ilmaisu ok. Tästä sitten jatkettiin suunnitelman mukaisesti ja päädyttiin rajana olevalle metsätielle. Mentiin hieman tietä pitkin, kunnes oli tarkoitus lähteä poikittamaan alue. Siitä tieltä Myry sitten nappasikin hajun, kipitti metsän puolelle ja tuli rullan kanssa takaisin. Makaava maalihenkilö löytyi. Ilmaisu ok.
Tämän jälkeen jatkettiin sitten poikittamista, päädyttiin toiselle rajalle ja lähdettiin hetken päästä taas poikittamaan rinnettä ylöspäin. Huipulla sitten bongasin itse maalihenkilön kiven päältä makaamasta. Koira kulki juuri kiven ”väärältä”puolelta eli sillä ei ollut mahdollisuutta saada hajua, kun juuri sillä hetkellä ei edes näyttänyt tuuli liikkuvan. Jatkettiin sitten eteenpäin vielä vähän matkaa, tehtiin poikitus takaisin päin, mentiin kauempaa kivestä ohi ja sitten vielä poikitettiin uudestaan niin, että koira menisi kiven oikealta puolelta. Lopulta kiven läheisyydestä Myry sitten sai hajun, meni kivelle ja tuli rullan kanssa takaisin. Hieman hätäisesti lähdin Myryä jo vastaan, mutta ilmaisu kohtuullinen. Yhteensä aikaa meni 25 minuuttia, viisi minuuttia ehkä meni tuohon kiven kiertelyyn. Aluetta jäi vielä vähän käymättä eli yksi poikitus olisi ehditty vielä tehdä.
Viimalle oli sitten vain puhtaasti iloiset ilmaisutreenit. Polun varrella oli kolme tyyppiä, mutta Viima bongasi tyypit käänteisessä järjestyksessä. Ensin löytyi kauimmainen tyyppi kuusen kätköistä. Tämän Viima ilmaisi varmasti ja äänekkäästi kuusen toiselta puolelta. Toinen löytyi siitä läheltä kiven päältä istumasta. Ilmaisu edelleen hyvä. Kolmas oli sitten vähän kauempana kuusen kätköissä. Edelleen ilmaisu hyvä. Hyvät treenit siis Viimallekin.
