Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

24.3.2013 Kero tutustumassa ja sosiaalistumassa eläinlääkäriasemalla

Sunnuntain ohjelmistoon kuului sosiaalistamispläjäys, joka koostui parista junamatkasta sekä Malmin Eläinklinikka Apexin järkäämästä ”Pennun kanssa eläinlääkärissä” -luennosta. Luento oli sama kuin neljä viikkoa sitten (ks. blogipostaus), mutta tällä kerralla meidän tavoitteena oli lähinnä tsekata, onko Kero oppinut tässä väliaikoina yhtään mitään ja toisaalta vahvistaa edelleen positiivisia normiajesta poikkeavia kokemuksia.

Paikalle saavuttiin junalla. Ensin hihnakävely asemalle sujui varsin ripeästi (eli hihnakävely on jo tuttua puuhaa), junassa myös matkustettiin nätisti ja sitten itse Malmin asemalta siirryttiin ostarin läpi varsin näppärästi itse eläinlääkäriasemalle. Enää ei siis ole niin paljon ihmeellisiä asioita matkan varrella, vaan voidaan liikkua ripeästikin :)

Luentoa kuuntelemaan ja käytännöntreenejä tekemään saapui meidän lisäksi kolme muuta koiraa. Yksi näistä oli tuttu viime kerralta (chihu-terrieri-Juku). Lisäksi oli ihan pikkuinen amerikankarvatonterrieri-Topi sekä yllärinä päälle Keron sisko Ritu! Kun Kero tajusi, että paikalle tulijat olivatkin kasvattaja ja sisko, niin siinä olikin sitten pojalla housuissa pysymistä. Huhhuh.

Luennon ajan haasteena meikäläisellä oli saada Kero pidettyä edes jonkinlaisessa kuosissa, kun sen teki niin mieli mennä Ritun tykö. Oma alusta toiselle puolelle jeesasi ihan kivasti. Rauhoittumista on kyllä harjoiteltu nyt tässä viikkojen aikana juurikin alustalla maaten, mutta nyt rimaa piti laskea ja lähes jatkuvalla syötöllä namittaa Keroa, kun se malttoi olla aloillaan.

Luennon jälkeen käytiin pihalla pissatauolla ja sitten vaa’alla, minkä jälkeen pennut saivat leikkiä keskenään. Kerolla ja Topilla varsinkin olikin oikein hyvät leikit kokoerosta huolimatta :) Leikittelyn jälkeen käytiin taas ulkona, minkä jälkeen olikin aika siirtyä toimenpidehuoneeseen.

Tässä vaiheessa Kero oli jo ihan kivan rauhallinen, ja malttoi odottaa rauhallisena, vaikka sisko olikin vieressä. Tehtiin tosin aika paljon käsikosketuksia, mutta hyvä huomata, että toimii häiriössäkin. Käsittelyharjoituksia tehtiin pöydällä, ja tsekattiin myös Keron hampaat. Oli mukava huomata, että Kero osasi näyttää hampaat myös eläinlääkärille samalla tapaa kuin olemme kotona nyt harjoitelleet (Kero laittaa itse kuononsa käden alle ja antaa nostaa huulia). Toisella käsittelykerralla kaikki paikalla olleet saivat sitten vielä syötellä nameja, joten hyvää treeniä pentu ainakin sai pöydällä olemisesta.

Puolentoista tunnin rupeaman jälkeen oli aika lähteä kotiin, mutta jäätiin sitten vielä hömpsöttelemään Ritu-siskon kanssa siihen ulkosalla. Sisaruksilla oli kyllä taas hyvät leikit :) Kun leikki alkoi mennä jo vähän överiksi, oli aika siirtyä kotimatkalle. Me jatkettiin kohti juna-asemaa eikä siirtymässä väsyneen koiran kanssa ollut mitään sen kummempia haasteita. Kotona Kero menikin sitten heti nukkumaan, ja paikoin oli vaikeuksia pysyä hereillä edes janon yllättäessä.

Janoinen väsynyt
Janoinen väsynyt