Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

23.8.2009 Etsintäharjoittelua

Treenattiin Nurmijärvellä parin viikon takaisella koealueella.

Myrylle oli tarkoitus saada helppo harjoitus hiekkakuopan liepeiltä eli yksi piilo alhaalla kuopassa ja toinen sitten kuopan yläreunalla. Ensimmäinen löytyikin ihan sujuvasti, ja ilmaisu ok. Toista saatiin etsiä pidempi tovi, sillä olimme kavunneet ylös rinnettä niin, että piilo jäi taakse eikä sieltä hajut pahemmin tulleet. Myry kyllä työskenteli tosi hyvin, ja piilo löytyi lopulta, kun palattiin takaisin päin. Ilmaisu ok, vaikka löyty tapahtui meikäläisestä muutaman metrin päästä eli niin lähelle ehdittiin kulkea. Ennen Myryn treeniä seuruutiin hiekkatiellä lähtöpaikalle sekä otin vielä paikkamakuuta siihen alkuun, että tästä tulee rutiinijuttu.

Viiman kanssa hallittu meno lähtöpaikalle kesti ikuisuuden, kun koira ei malttanut pitää kontaktia vaan edisti ja mitä lähemmäksi päästiin, niin sitä malttamattomampi siitä tuli. Paikallamakuukin oli hankala eli pitää harjoitella tätä tosi paljon. Itse harjoitus meni niin, että mentiin koira kytkettynä, ja kun se sai hajun, niin päästin vapaaksi. Eka löytyi näppärästi, ja siellä Viima sai juustonamipalkkion maalihenkilöltä. Toisella piilolla Viima ei ehtinyt ilmaista, kun sai jo leluleikin palkaksi (tässä oli väärinkäsitys eli koiran pitäisi aina ilmaista, mutta eipä tuo Viiman toimintaa haittaa, vaikka välillä tapahtuukin eri tavalla). Kolmas oli ilmaisuineen kaikkineen ihan ok, ja palkkioksi piilolla sai repimisleikkipalkkion. Tässäkin harjoituksessa koiran lukeminen oli tosi vaikeata, mutta ainakin jotenkin tuli nähtyä, milloin koira on hajulla (kokeneen koiran kanssa ehkä hankalampaa, koska on tavallaan etsimismoodissa jo heti alusta alkaen, joten se ero on todella pieni).