Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

23.2.2014 Luoksetuloja ja ilmaisuja

Agitreenien (ja loppuverkkailun) jälkeen huristeltiin heti perään seuraaviin treeneihin eli peko-porukan ilmaisuryhmän katselmointitreeneihin. Siellä treenattiin heti luoksetuloa ja sitten tehtiin ilmaisuja taajamametikössä.

Luoksetuloharjoituksessa kutsuin Keron muutaman kerran, kun se teki tuttavuutta porukan kanssa. Hyvin tuli luokse. Sitten lisättiin vähän haastetta eli tehtiin sellaista kolmioharjoitusta, missä yhdessä kulmassa avustaja piti koiraa, toisessa kulmassa olin minä kutsumassa ja kolmannessa oli toinen avustaja leluhäiriön kanssa. Ensin leluhäiriö oli ihan vain passiivinen -> ei mitään probleemaa, Kero tuli hyvin luokse ja palkkioksi sai mennä lelulle. Kasvatettiin vähän häiriötä eli ennen luoksekutsumista heitin itse lelun kolmanteen kulmaan, ja sitten kutsuin koiran. Ei ongelmaa, joten palkkioksi luoksetulosta Kero sai mennä lelulle. Positiivista oli, että Kero intoutui vetoleikkimään oikein kunnolla avustajan kanssa. Hieno juttu :)

Tämän jälkeen mentiin sitten metsän puolelle, ja tehtiin siellä sitten neljä ilmaisutoistoa. Etäisyydet olivat lyhyet, mutta Kero ei kuitenkaan nähnyt mm:n siirtymisiä (kaksi mm, jotka vuorottelivat). Ekalla ketju katkesi metriä ennen kaatuneen juurakon kohdalla (K nosti koipea), mutta K lähti sitten itse korjaamaan erheensä. Muissa toistoissa ketju toimi kokonaisuudessaan (tokalla K:lla oli vaikeuksia mennä maahan piilolla, mistä johtuen alkoi tarjota rullaa uudestaan).