Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

23.10.2011 Etsimistä valoisalla

Pitkästä aikaa ehdittiin treenaamaan valoisaan aikaan. Päästiin myös treenaamaan meille uusiin maastoihin, mikä oli ihan hyvä juttu :)

Myryn kanssa jatkettiin liikkuvien parissa. Hieman haastetta tällä kerralla toi sopivan metsäalueen puute (peltojen kupeesta alkoi kyllä metsää, mutta se oli kovin risukkoista ja märkää, joten jätettiin se suosiolla käyttämättä). Niinpä mentiin alkuun pellon vierustaa ja sen jälkeen peltotietä.

  1. Hlö liikkuu ripeästi eteenpäin, jatkaa matkaa -> Myry ei ollut oikein etsintämoodissa ja hlö ehti kävellä jo aika pitkälle, kunnes Myry intoutui lähtemään vauhdilla perään. Rullan Myry otti suuhun vähän aiemmin, toi sen ja vein näytölle siihen kohtaan, missä oli rullan ottanut. Mietti hetken ennen kuin lähti jatkamaan matkaa. Sai hlön kiinni, mutta ei tämän jälkeen oikein tiennyt mitä tehdä, kun hlö jatkoi matkaa. Hlö tuli sitten palkkaamaan Myryn.
  2. Hlö liikkui hölkäten, jatkoi matkaa kävellen -> Tässäkin hlö sai edetä pidemmän matkan, kun Myry oli vähän hämillään, että pitääkö näkyvää henkilöä seurata. Kävi kuitenkin nappaamassa rullan lähistöltä, näytölle ok.
  3. Kuten edellä -> Hlö oli sen verran selkeästi näkyvillä koko ajan, että Myry ei oikein tiennyt, mitä tehdä. Lähti kyllä lopulta vauhdilla perään, mutta pysähtyi paljon ennen hlöä. Lähti vielä uudestaan perään, kävi ravaamassa siinä vieressä, ihmetteli ja otti sitten rullan ja vei näytölle ihan ok.
  4. Hlö liikkui kävellen, menee piiloon muutaman metrin päähän. -> Tässä toistui päivän teema eli Myry pysähtyi, kun näki hlön liikkuvan edellä kauempana. Kovin vauhdilla ei halunnut mennä perään, rullan kävi nappaamassa aika kaukaa (n. 15m päästä), mutta hyväksyin tämän silti. Näytölle Myry kuitenkin vei ihan oikeaan paikkaan eli heinikkoon hyvin piiloutuneen hlön luokse.
  5. Peruspiilo. Hlö meni lähellä olevaan putkeen piiloon. -> Myry meni suorinta tietä (eri reitti kuin hlön kulkema reitti) piilolle, otti rullan ja toi sen mulle. Lähti kuitenkin samantien takaisin piilolle. Mietti siellä hetken, kun mitään ei tapahtunut. Tuli rulla suussa takaisin ja lähti taas samantien takaisin. Nyt mietti vain hetkisen ennen kuin tuli takaisin rulla edelleen suussa. Nyt jäi odottamaan irrottamis- ja näyttövihjeitä…

Olipas aika mielenkiintoiset treenit Myryllä. Kestollisesti treeni venyi, kun tuli niin paljon liikkumista mukaan. Näkösällä, avoimella paikalla liikkuva henkilö oli vaikea juttu. Myry monta kertaa varmisti, että tarvitseeko tätä mennä ilmaisemaan, kun se kerran on siinä nähtävillä. Tuli mieleen, että mehän on tehty näitä nyt vain pimeällä ja metsässä, joten asetelma oli nyt vähän erilainen. Oikeiden tilanteiden kannalta koen tärkeäksi sen, että koira osaa kuitenkin ilmaista metsässä liikkuvan tyypin ja tulla kertomaan siitä minulle, vaikka se sitten olisi joku ulkopuolinen. Selkeästi näkyvä, tiellä liikkuva onkin sitten toinen juttu. Oikeissa tilanteissa kytkisin koiran ja menisin itse (tai kartturi) selvittämään, onko hlö kadonnut vai ei.

Jatkossa tehdään vielä näitä liikkuvia kyllä, mutta ottaisin mieluummin selkeästi metsän puolella. Väliin pitää ottaa myös paikallaan olevia, ettei rullan kaukana suuhun nappaaminen vahvistu liiaksi (toisaalta koiralta ihan fiksua käytöstä, että se näköhavainnosta ottaa rullan, jos näkee henkilön liikkuvan -> ei tarvitse liikkua niin paljoa ja hlökään ei ehdi niin kauaksi, toisaalta tämä on sitä koiran oikaisukäytöstä -> selviääkö vähemmällä työllä, mikä voisi huonossa lykyssä yleistyä rullan nappaamiseen jo pelkästä hajusta).

Viimalle otettiin kolme tyyppiä, joista ensimmäinen oli aika lähellä autoja matkalla etsintäalueelle. Viima oli kyllä jo heti hyvinkin etsintämoodissa ja reagoi todella selkeästi tien vieressä olleen kiven vieressä olleeseen henkilöön. Siitä sitten jatkettiin edelleen liinassa kohti aluetta. Viima kävi tsekkaamassa putken, missä oli muille koirillekin ollut henkilö piilossa. Sitten päästin Viiman etsimään ja eipä mennyt pitkään, kun eka löytyi samaisesta heinikosta kuin oli Myrylläkin ollut (eri paikassa tosin). Jatkettiin sitten etenemistä ja hetken päästä Viima irtosi taas ja meni pienen kumpareen kohdalla tieltä pois ja alkoi hetken kuluttua ilmaista.

Viiman treenit menivät siis vauhdikkaasti ja ongelmitta :) Oli mukava taas nähdä koiran erittäin motivoitunutta työskentelyä. Nyt pitäisi saada vähän isompaa aluetta, kun näitä pienempiä treenejä on ollut aika paljon :)