Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

22.6.2013 Juhannuspuuhat

Torstai-iltana päätin vähän saksia Myryn turkkia. Tarkoitus ei ihan suoraan ollut leikellä tosi lyhkäseksi, mutta niin vain siinä sitten kävi, että lopulta koneella vedettiinkin ihan lyhyeksi. Viimeistely jäi tekemättä, mutta se tehtiin tänään lauantaina. Leikkausoperaatiota seurasi kumpanakin päivänä pieni Kero-apulainen oikein mielenkiinnolla, mutta tällä kerralla Kero sai tyytyä vain seuraajan rooliin :)

Kyllähän sieltä karvojen alta paljastui vähän pulska Myry. Tai on sillä ylhäältä päin katsottuna tosi kaponen peppu, mutta rintakehä on todella massiivinen (mitä korostaa tietysti toisessa kyljessä oleva rasvapatti). Mutta karvojen lähtöjen myötä Myrystä kuoriutui kuitenkin vauhdikas ja intoa pursuva koira. Kovasti takajalat tepastelivat, kun vähän kyhnytti pepun päältä ja muutenkin koira riekkui tömistellen itseään sohvaa vasten.

Karvaa
Karvaa
Operaatio vielä kesken
Operaatio vielä kesken
Lötkötyylinäyte
Lötkötyylinäyte

Perjantai-iltana käytiin ulkoilemassa Haltialassa. Liikennettä ei pahemmin ollut, joten saatiin aika rauhassa kuljeskella pellon laitamia. Nuorisolla ainakin riitti vauhtia, ja kyllä se Viimakin hyvin jaksoi mukana kulkea ja välillä Keron kanssa riekkua.

Kuvia tuli myös napsittua. Ja ne löytyvät tuttuun tapaan galleriasta.:

img_2689
Kero ja Viima
img_2696
Nuoriso leikkii

Juhannuspäivää pojat ovat viettäneet lähinnä pihalla. Viima on vain nukkunut varjossa, ja Kero nyt vain hengaillut siellä sun täällä. Myry taas on viihtynyt sisällä. Aika hyvin saatu vahvistettua sitä, että Kero menee ulos vain vapautus-vihjeestä eli aina, kun halutaan pihalle, niin oven edessä istutaan ja odotetaan vapautusta. Toistoja on tullut päivän mittaan ihan älyttömästi, koska jostain syystä Kero tykkää välillä ravata melkein edestakaisin ulos ja sitten hetken päästä taas sisään.

Illemmalla käytiin taas Haltialassa, mutta tällä kertaa ei kuvailtu. Poikien leikitkin olivat eiliseen verrattuna vaisumpia eli tällä kerralla keskityttiin lähinnä vain lenkkeilyyn. Vähän reittiä vaihdettiin eli aloitettiin pellonreunaa pitkin, mutta siirryttiin sitten hiekkatielle/metsäpolulle.

Ja koska matkassa oli myös maalihenkilöresurssi, niin pitihän sekin sitten hyödyntää ilmaisujen osalta. Eli lenkin päätteeksi Kero sai ansaita iltasafkat (kuusi purkkia, yht. 150g safkaa) tekemällä rullailmaisua. Menipäs aika hienosti, vaikka koira oli fyysisesti väsynyt, oli uusi paikka ja etäisyyttä henkilöön jokunen metri. Hyvin jaksoi ja intoa oli sopivasti :) No, ollaanhan me näitä kotona tehty päivittäin, ja yksi treenipätkä oli aiemmin päivälläkin tehty.

Sitten Viimakin pääsi vähän etsimään ja haukkumaan :) Olipa kiva nähdä, että vanhalla ovat taidot vielä tallessa, vaikka vauhtia ei enää olekaan. Myryllekin otettiin yksi, mutta täytyy kyllä myöntää, että Myryn taidot olivat ihan ruosteessa. Nenä kyllä toimii, mutta ilmaisun suhteen Myryn mielestä oli ihan liian haastavaa maastoa (hohhoijakkaa). Eli olisikohan se nyt hyvä aika laittaa Myrykin jo virallisesti eläkkeelle ja keskittää kaikki energia ja aika tähän nuorimmaiseen :)

Näihin tunnelmiin…

Väsyneet
Väsyneet