Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

22.4.2013 Maanantai-illan treenilöt

Maanantai-iltana treenattiin pienemmällä porukalla Mustavuoren maisemissa. Itselläni oli mukana vain Kero, joten sille tämä reissu oli ihan omiaan :)

Alkuun tehtiin hallittavuusjuttuja, joka sisälsi 2x2min luoksepäästävyysosion ja 3min ohitusharjoitusosion. Keron kanssa tehtiin luoksepäästävyyttä siten, että me menimme moikkaamaan kättelijää tai ainakin lähestyttiin häntä. Jos Kero oli menossa vastaan liian innokkaasti, niin pysäytys ja odotus, että Kero tulee vierelle ja kun Kero pysyy vierellä, niin liikutaan hallitusti eteenpäin. Päästiin jo aika lähelle (ja kättelemäänkin), mutta kyllä tätä pitää vielä harjoitella :)

Ohitusharjoitusta tehtiin kävelytiellä siten, että muut koirat liikkuivat vastaan/takana. Tämä oli ehkä vähän liian vaikea harjoitus Kerolle, vaikkakin saatiin onnistumisia, mutta paikoin Keron mielestä oli kannattavampaa katsella toisia koiria. Ensi kerralla siis mennään vähän kauemmaksi :)

Itse etsimisen osalta tarttui käteen asioita, joita pitää (edelleen) treenata :D Kolme tyyppiä oli piilossa, joista kaksi ekaa rinteen puolella ja kolmas sitten oikein hyvin piiloutuneena kaatuneen puun oksien syövereihin. Mentiin alueelle, mutta juuri sitä ennen tiellä tuli vastaan pari koiraa, jotka Keron mielestä olivat mörköjä. Pöhinän saattelemana mentiin alueelle. Ensimmäisen tyypin Kero bongasi aika pian, mutta Keron mielestä se oli mörkö, mutta luokse lopulta kuitenkin mentiin.

Toinen oli siinä lähistöllä ja sinne juostiinkin sitten jo selvästi vapautuneemmin ja syötiin namit iloisesti. Tämän jälkeen Kero päätti omaehtoisesti jatkaa etsimistään vähän väärään suuntaan ja korvattomana vipelsi siellä täällä. Ei nyt minnekään kauas mennyt, mutta näytti selvältä, että ei mamman luokse ainakaan kannata mennä.

Lopulta päästiin kuitenkin oikealle alueelle, missä Kero jatkoi duuniaan. Haju ei ilmeisesti kauhean hyvin tullut koiran nessuun, sillä saatiin kiertää kaatunut puu ympäri. Siinä välissä Kero ehti irrota tsekkaamaan edellisten koirien piiloja ja syömään mahdollisesti tippuneita palkkioita (tai jotain). Mutta yhtäkaikki, lopulta Kero sai kuin saikin hajun ja kampesi itsensä oksien lomasta maalihenkilön luokse ja sai hurjat kehut ja hyvät namit :) Sen jälkeen vielä sitten yhteistä riekuntaa ja loput iltaruoat nassuun.

Tästä treenistä mieleen siis jäivät tutut ajatukset:

  • Koira etsimään vain sopivassa vireessä (jos jotain erikoista juuri ennen, yritetään nollata se).
  • Maalihenkilöt hyvin piilossa, ettei tule mörkötilanteita näköhavainnoista, vaan mieluummin seuraa hajua (tosin eipä näkyvä tyyppi pitäisi olla mörkö, mutta treenataan näitä sitten lisää).
  • Koira hallintaan heti, kun se on syönyt palkkionsa piilolla. Palkkiota riittävän paljon, jotta ehdin itse paikalle ja saada koiran kontaktiin (vaikka sitten pantasiirto).
  • Pidän itse suuni kiinni ja annan koiran tehdä duunin rauhassa. Ohjaan koiraa liikkumalla itse ja rintamasuunnalla. Turha hallinta tässä vaiheessa on turhaa.
  • Harjoitellaan lisää luopumista eri ympäristöissä ja yleistetään myös metsään.