Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

21.3.2009 Ohjattua agia

Kolmas kerta tälle vuodelle, kun olimme ohjatuissa maneesitreeneissä. Ryhmästä oli paikalla yhteensä viisi koiraa.

Tehtiin rataa, jossa hankalin kohta meille tuntui olevan hypyltä kepeille meno. Myry meni mieluummin tokaan väliin. Uusia vinkkejä saatiin sitten esteiden 9-12 suorittamiseen eli siinä tarkoituksena oli heti sen jälkeen, kun koira oli mennyt putkeen niin itse kiertää seuraavan esteen edestä sen oikealle puolelle. Koiran tullessa hyppyyn vastakädellä seuraavan esteen yli ja varmistaa, ettei etene itse liikaa, välistä veto ja taas vastakädellä seuraavan esteen yli. Tämä kuvio alkoi sujua ihan kivasti.

Mentiin rata vielä tunnin päätteeksi uudelleen. Meni kyllä huonommin kuin aiemmin. Sama keppimoka kuin ennenkin ja sitten 12. esteelle ohjaus epäonnistui myös. Tämä onnistui, kun muistin antaa koiralle tilaa suorittaa este.

Kun oltiin tehty rata ja mentiin pois, niin sattui ikävä välikohtaus. Siinä lähistöllä oli seuraavan ryhmän koira kiinni, ja se sitten pääsi irti ja hyökkäsi Myryn kimppuun. Ei se kai iholle asti päässyt, kun tuli siinä itse sitten jotenkin suojattua omaa koiraa. Tilanne saatiin haltuun varmaan aika nopsaan, vaikka pitkältähän se tietty itsestä tuntui.

21.3.2009 Treenirata