Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

21.2.2013 Koirahäiriöitä ja namittelua metsässä

Jees, koirat olivat taas kolmistaan kotosalla työpäivän ajan, ja mitään näkyvää ei oltu tuhottu. No, oli yhdestä matosta vähän nakerreltu. Mutta aika uneliasta porukkaa tuli kyllä ovella vastaan. Mukavaa myös on huomata, että vaikka Kero on tosi iloinen paluustani, niin se malttaa odottaa kohtuu rauhallisesti tervehtimistä. Käytäntöhän on, että koira saa huomiota vain, kun se istuu. Ja tätä onkin varsin näppärä vahvistaa, kun kaikki koirat tulevat hollille ja siinä sitten hetki namitellaan ja pidetään tilanne rauhallisena.

Aika nopeasti treenireppuun tuli pakattua namit ja kasattua vähän varusteita, ja sitten menoksi Myryn ja Keron kanssa. Viima sai jäädä hermolevolle kotiin :)

Treeneihin tuli kivasti useita koiria, ja mikä parasta, kaikki eri rotuisia, joten siinä riitti Kerolle katseltavaa ja ihmeteltävää alun hallittavuussession ajaksi. Tehtiin hallittavuusjuttuja isommalla parkkiksella, missä oli hyvin tilaa siirtyä vähän syrjemmälle ja säädellä etäisyyttä sitten pennun keskittymisen mukaisesti.

Kero oli kyllä tosi kivasti mukana. Aluksi vähän katseltiin muita, mutta aika nopeasti Kero keksi, että mun tykö kannattaa hakeutua tarjoamaan katsekontaktia, koska siitä saa namia (kuivattu possunkeuhko toimi oikein hyvin). Tehtiin siis paljon katsekontaktia, vaihdeltiin vähän paikkaa, leikittiin myös fleecelelulla muutamaan otteeseen (sis. ”break”-vihje) sekä saatiin yksi hyvä toisto luoksepäästävyysharjoitusta, jossa henkilö tuli luokse tutustumaan koiraan. Puolisen tuntia puuhasteltiin, ja kivaa oli :)

Sitten oli ilmaisutreeniosion aika. Keron kanssa mentiin metsän puolelle, missä ensin ”piiloutujat” namittivat Keroa polulla. Sitten yksitellen mentiin puskaan, ja Kero pääsi vähän ”etsimään”. Näitä tuli yhteensä neljä onnistunutta toistoa. Yksi keskeytettiin, kun osoittautui vähän vaikeaksi (hankea, ja haju ei osunut pennun nenään, joten helpotettiin takaisin  polun lähelle). Mutta muuten ihan jees, ja namit maistuivat ja henkilön luona käyttäydyttiin niin kuin on opetettu eli istumisesta saadaan namia.

Jatkotreenejä ajatellen voisi hyvä olla pari erilaista treenisuunnitelmaa messissä. Yksi olisi tuuli-ilmaisuun liittyvää reagointia, jos on hyvät tuuliolosuhteet ja maasto on sellaista, missä pentu voi hyvin liikkua. Toinen olisi sitten lähinnä alkeispistotusjuttuja, jossa tuuliolosuhteilla ei ole niin väliä. Mutta tutkaillaan. Pennunkin treenit on hyvä suunnitella etukäteen :) Lisäksi ehdottomasti hallittavuusjuttuja koira/ihmishäiriöillä alkuun on tosi hyvä juttu pitää mukana.

Myrykin pääsi treenaamaan, ja sillä oli yhteensä kolme toistoa, jotka kaikki semmoisia peruskivoja. Yksi tosin seisova, että vähän jotain erilaista. Myry lähti tosi innolla ja vauhdikkaasti, ja ensimmäinen löytyikin heti. Toinen seisoi siinä alussa, ja aika loisteliaasti siitä ohi paineltiin. Tuuliolosuhteet tosin olivat sellaiset, että jos koira ei silmillä etsi/näe, niin ohi mennään ja haju saadaan vasta myöhemmin. Tässä menikin hetki ennen kuin Myry hokasi vähän syrjemmällä hangessa seisoskelleen tyypin. Kolmas oli sitten kaatuneen puunrungon takana, ja eipä siinäkään sen ihmeempiä. Ilmaisut kaikilla kolmella ihan hyvät.