Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

21.11.2013 Sateisia ilmaisuja ja ohituksia

Torstaina satoi, mutta sehän ei tunnetusti treenailuja estä :D

Ennen ohitustreenejä vedettiin nopeasti Kerolle ilmaisutreenit alle. Tehtiin yhteensä kuusi onnistunutta toistoa tarkoituksena vahvistaa sitä, että K hakeutuu rullan kanssa viereeni huolimatta siitä, että olen liikkumassa toiseen suuntaan. Näissä hakeutumisissa ei ollut probleemaa huolimatta puskaesteistä.

Havaintoja tuli kuitenkin tehtyä. Kun etäisyys mm:ään kasvaa, Keron into paukkaa yli eikä se vauhdissa osaa koskea maalihenkilön kuppiin, vaan jarrutus menee pitkäksi ja K ottaa rullan koskematta kuppiin.

Toinen oli se, että hankalassa paikassa, kuten puskassa, Kero ei ota kuppiin koskemisen jälkeen rullaa, vaan laukkoo esteistä yli ja ottaa rullan joko matkalla tai päästessään luokseni. Näitä en hyväksynyt, vaan latenssi kuppiin koskemisen ja rullan ottamisen välillä pitää olla heti.

Kolmas oli se, että K on rytmittänyt, milloin sanon näytä-vihjeen. Rullan luovutus ja näytölle lähtö ovat rauhallisia ja siinä on kestoa, mutta ryöjäke ennakoi silti… Yhdessä toistossa olin juuri sanomassa näytä, kun K jo lähti. Varioidaanpa siis tätäkin juttua, esimerkiksi kun tehdään noutotreenejä…

Neljäs mietittävä juttu on se, että mitä K säätää mm:n luona. Pitää videoida, niin näkee. Se kyllä tekee ketjun ok, mutta saattaa katsoa mm:ään, haukahtaa tai sählätä eli kuppiin koskemisen latenssi ei sekään ole ihan vielä sellainen, mitä haluaisin.

Vetoleikit ennen ja jälkeen maalihenkilön kanssa toimivat. Toki näillä oli varmasti viretilaa nostattava vaikutus itse ilmaisuihin, joten jatkossa voinee jättää vähemmälle vähän vaihdellen sen mukaan, onko jo valmiiksi tuttu ja ihana maalihenkilö kyseessä vai uusi tuttavuus.

Maalihenkilö sai riekuttaa Keron takaisin autolle, mutta siinä välissä Kero ehti pöhkiä ohitustreeneihin tulleille ihmisille :( Höh. Pitää olla jatkossa tarkempi, mutta eipä sitä aina muista, ettei tuo ole samanlainen kuin nuo nestorit.

Ohitustreenissä meillä olikin sitten useampi koira pyörimässä parkkiksella. Kero tarjosi hyvin kontaktia huomatessaan koiria ja tyyppejä, jos olivat riittävän kaukana. Mutta lähempänä (jännä raja) se selvästi alkoi katsoa pidempään ja useammin kohteisiin, joten siitä huomasi, että oltiin niillä rajoilla tai jopa jo vähän ylikin eli piti siirtyä aina välillä kauemmaksi. Mutta tarjosi silti kontaktia. Pitäisi ehdottomasti jatkaa näitä ohitustreenejä oli kohteena sitten toiset koirat tai ihmiset tai ihan mitkä vaan Keron huomion kiinnittäjät.