Lauantaina vietettiin Oiva Agilityn kesäpäivää Siuntiossa. Päivän aiheena oli käytösketjut ja kouluttajana toimi Jari Parkkisenniemi. Alkuun oli luento aiheesta, mm. mitä käytösketju ylipäänsä tarkoittaa, miten sellainen koulutetaan ja millaisia ongelmia voi tulla vastaan. Luennon jälkeen olikin sitten käytännönharjoitusten aika.
Valitsin Myrylle kolmesta harjoitusvaihtoehdosta sellaisen, jossa koira menee avustajan luokse, kiertää takaa ja kulkee haarojen välistä. Ohjaaja seisoo parin metrin päässä. Ajattelin lähteä kokeilemaan tätä kosketuskepin avulla ja etuperin ketjuttamalla. Vaaputtimessa olevan kepin avulla saan koiran menemään kohti ihmistä (käytös 1: ohjaajasta poispäin), samoin kiertämään avustajan (käytös 2), menemään haarojen välistä (käytös 3) sekä tulemaan kohti ohjaajaa (käytös 4).
Kyllähän tämä alkuun näyttikin edistyvän vallan mainiosti. Ensimmäisen session aikana päästiin siihen, että keppi nökötti avustajan takana vähän näkyvissä. Ei mitään ongelmaa, koira kiersi avustajan taakse, tökkäsi keppiä ja palkan suunnan avulla sain vieläpä menemään avustajan haarojen välistä läpi.
Toisen session aikana edettiin lisää ja päästiin siihen, että keppi oli jo avustajan haarojen välissä/edessä. Edelleen Myry kiersi takaa tökkäämään keppiä. Kerran Myry tosin kokeili oikaista suoraan kepille, mutta siitä ei seurannut palkkiota ja seuraavalla toistolla kierrettiin taas oikein.
Vähän pidemmän tauon jälkeen jatkettiin sitten harjoitusta lisää. Nyt sitten tulikin jo odotettu ongelma vastaan nimittäin kohteen eli kepin häivyttäminen. Kun kohde hävisi, pakka hajosi täysin. Myry kokeili haarojen läpimenemistä väärään suuntaan, ja kun mitään siitä ei seurannut, tuli sitten takaisin haarojen välistä. Kerran jäi siihen väliin istumaankin. Jonkun kerran Myry rupesi tarjoamaan haarojen läpi kiertämistäkin etukautta. Kun kokeiltiin sitä, että avustaja näyttäisi keppiä edestä, kun koira on mennyt taakse, niin sekin tuntui sekoittavan koiraa. Tässä sessiossa tuli ihan konkreettisesti nähtyä, miten kohteen häivyttäminen pitää suunnitella ja että se pitää tehdä aikaisessa vaiheessa. Lisäksi, jos avustaja on mukana kohteen häivytyksessä, niin siinä tulevat vastaan jo ihan mekaaniset taidotkin, sillä avustajan ajoituksella on suuri merkitys (kohteen siirto, kohteen poisto, kohteen esille laittaminen jne).
Neljännellä treenisessiolla näytettiin muille, mihin asti olimme päässeet. Ketjunhan piti siis olla jo valmis ;) Aloitettiin, että vaaputtimessa oleva keppi oli hieman avustajan takana. Ei ongelmaa, vaan koira meni tökkäämään keppiä kiertäen avustajan. Kun keppi poistettiin näkyviltä, niin Myry alkoi tarjota haarojen läpimenoa edestä eikä tämän jälkeen enää viitsitty kiusata koiraa enempää :D
Ihan hyvä harjoitus. Tuli kokeiltua, milloin kohdetta ei kannata ainakaan käyttää. Tässä tapauksessa keppi itsessään oli jo niin vahva, että se toimi jo suurena houkuttimena ja sen poistaminen tulisi olemaan hankalaa. Se voisi kyllä onnistua, mutta se pitäisi suunnitella hyvin. Helpompaa olisi esimerkiksi vain sheipata koira kiertämään haarojen välistä esimerkiksi siten, että vahvistetaan ensin henkilön takana koiran liikettä kohti haaroja, sitten siitä läpimenoa jne ja kun tämä on kunnossa, lisätään mukaan kulmaa ja lopulta etäisyyttä. Agilityesimerkissä tämä olisi ihan selkeä esteen takaakierto.
Toisessa käytännönharjoituksessa kukin sai oman ketjun tehtäväkseen. Meille tuli alustan oikealla puolella olevan tuolin kiertäminen ja alustalle makaamaan meneminen. Treenisessioiden määrä ja pituus oli määritelty eli yhteensä 2×3 satsia, kukin sessio 1,5 minuuttia max. Suunnitelmasta tuli aika simppeli eli lähdin liikkeelle sillä, että lisäsin sessioittain lähetyskulmaa. Ensin 90 asteen kulmasta alustalle ja siitä sitten kulmaa kasvattaen.
Ensimmäisessä sessiossa aloitin jostain syystä koira vasemmalla puolellani, mutta hoksasin sitten vaihtaa koiran oikealle puolelleni (huom. agilityohjaus -> koira kääntyy ohjaajaan päin, ei poispäin ohjaajasta). Kerran Myry pääsi kokeilemaan oikaisua, mutta ei ehtinyt silloin mennä alustalle makaamaan vaan toiminto keskeytettiin (kutsuin takaisin). Ensimmäisissä 1-3 sessiossa tehtiin kussakin 2x n. 5 toistoa. Päästiin siihen tilanteeseen, että lähetys n. 180 asteen kulmasta ja koira kiersi tuolin ja meni alustalle makaamaan onnistui. Sivuttaisetäisyyttä ei ollut vielä mukana. Sitten olikin isompi tauko edessä.
Tauon jälkeen tehtiin lopulta vain kaksi sessiota, kun koirat alkoivat jo väsyä. Myryssäkin tämän huomasi ja molemmissa sessioissa toistojen määrät olivat vain viitisen toistoa. Kulmaa ei niinkään kasvatettu (n. 200), mutta lisättiin sivuttaisetäisyyttä. Tällä sain koiran oikaisemaan alustalle väärää kautta, mutta tähänkin löytyi looginen selitys (koiran nenä osoitti kohti alustaa ja itse olin lähettämässä koiraa eri rintamasuunnassa eli se oli jo suuri kriteerin nosto). Kun huolehdin omasta ja koiran asennosta, niin kierto sujui taas ihan mallikkaasti.
Kesäpäivä oli oikein antoisa ja onneksi sääkin suosi harjoituksia ajatellen. Joitain ajatuksiakin tuli ja kotimatkalla mietinkin taas kovasti mm. ilmaisua käytösketjuna. Ketju itsessäänhän on varsin yksinkertainen, mutta sen kouluttaminen tuo haasteita. Millaisen käytöksen haluaa saada aikaiseksi, miten sen aikoo kouluttaa (koulutussuunnitelma!) ja sitten itse kouluttaminen. Sekin pitää huomioida, että missään nimessä ei pidä vahvistaa väärää käytöstä vaan pitää uskaltaa keskeyttää, analysoida ja suunnitella lisää. Ketjussa pätee se, että ketjun seuraava osa (käytös) vahvistaa edellistä osaa eli jos ketjun keskellä on jokin virheellinen käytös, niin sekin vahvistuu. Toisaalta taas jos ketju epäonnistuu ja se keskeytetään, niin tämä voi alkaa heikentää edellisiä käytöksiä, jolloin järkevintä olisi harjoitella virheellinen käytös erikseen kuntoon (ei koko ketjua). Mielenkiintoinen aihe siis! :)
2 ajatuksia aiheesta “20.8.2011 Käytösketjuja Oivan kesäpäivällä”
Mielenkiintoinen teksti! :) Se on muuten totta, että apuvälineiden häivyttäminen voi olla isokin ongelma. Agipuolelta esimerkkinä kontakteille laitettava läpyskä tai kepeillä käytettävät verkot. Niistä pitäisi ilmeisesti malttaa luopua ajoissa, jos ylipäätään haluaa sellaisia käyttää. Toisaalta esimerkiksi kontaktit on kohtuuhelpot (noin niinkuin periaatteessa) naksutella ilman läpysköjäkin. Ja niin, apuohjaajan käyttö on aina hieman ongelmallista, jos apuohjaaja ei ole riittävän kokenut kouluttamisessa. Ajoitus on niin tärkeä.
Kiitos kommentista :)
Tuossa kontaktien opettamisessakin vaikuttaa, että millaiseksi sen haluaa. Esim. nenäkosketusta varten muovipleksi toimii varmasti hyvänä kohteena ja on ehkä helppo häivyttää läpinäkyvyyden ansiosta (en tiedä vielä, tätä ajattelin kokeilla Viiman kanssa), mutta jos haluaa vain pysäytyksen 2on-2off, niin sheippauksellakin saa oikean käytöksen aikaiseksi.
Apuohjaajan käytössä ajoitus on tärkeä, mutta tärkeätä on myös antaa apuohjaajalle selkeät ohjeet ja myös varmistaa, että hän on ymmärtänyt :) Tämäkin ehkä usein jää tekemättä, olettaa vain, että sehän on selvää, milloin palkataan, mutta kriteereistä (ja niiden muuttumisesta) pitää myös ilmoittaa ajoissa :)