Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

20.12.2011 Minitreenit

Yksikin ihminen riittää vallan mainiosti etsittäväksi, kuten näistäkin treeneistä tuli huomattua.

Viimalle tehtiin kolme toistoa. Ensimmäinen oli niin, että mm meni tietä pitkin metsän puolelle ja me lähdimme myötätuuleen liikkeelle. Meni vähän pitkäksi, ja pari kertaa sain kutsua Viiman tieltä pois (siellä liikkui ulkoilijoita). Hyvin tuli ja jatkettiin hommia. Ja löytyihän se seisova mm lopulta, kun riittävän pitkälle edettiin.

Toinen oli liikkuva, joka Viiman tullessa paikalle pysähteli ja otti uudestaan askelia eteenpäin (kehui samalla koiraa). Tämä oli hyvä nähdä itsekin, sillä mm kulki hiekkakuopan pohjalla ja Viima bongasi hänet ylhäältä, pysähtyi toviksi seisomaan hiljaa ennen kuin haukahti. Kannustuksesta meni alas ja alkoi haukkua kunnolla.

Kolmas oli peruspiilo puskan takana, mutta normaalista poiketen mm:n tehtävänä oli ottaa kovasti kontaktia koiraan juttelemalla tälle. Ei ongelmia ilmaisussa. Sitten namia nassuun ja kunnon vetoleikit mm:n ja meikäläisen kanssa :)

Myrylle tehtiin kaksi reagointia. Mentiin kytkettynä tietä pitkin ja Myryn piti bongata mm matkan varrelta. Juuri siinä kohdalla tuli ulkoilijoita vastaan, mutta se ei häirinnyt vaan Myry hoiti homman helposti :)

Sitten odoteltiin hetki, kunnes jatkettiin matkaa. Tarkoitus oli tsekata, nostaako Myry jäljen. Myryllä oli kyllä intoa, että oli melkein mahdotonta saada se kulkemaan tien oikean puolen pientareella, jotta olisi edes mahdollisuus napata jälki (myötätuuli). Hyvin kuitenkin onnistui, ja koira juoksi mm:lle aika tarkkaan siitä kohdin, mistä mm oli metsän puolelle poikennutkin :)

Mukavat ja tehokkaat treenit, ja joitain treenattavia juttujakin tuli mieleen.