Illan treenit pidettiin Vihtijärvellä.
Viiman kanssa olin ajatellut tekeväni hallittavuutta sekä tyhjää aluetta ja siitä sitten lähetys piilolle. Viima oli heti alkuun jo aika vaisu ja söi heinää. Hieman koira piristyi ja alkoi tarjota jo kontaktia. Kierrokset eivät nousseet missään vaiheessa, joten lähetin sen tyhjälle alueelle. Kyllä se siellä hieman liikkui, mutta ei pahemmin irronnut. Niinpä maalihenkilö sai mennä piiloon, ja lähetin sitten Viiman matkaan. Tämä oli tosi helppo. No, joskus näinkin.
Myrylle oli suunniteltu etsittäväksi alue, joka rajautui kolmeen metsätiehen/polkuun sekä kallioon alareunaan. Käytettiin etsimiseen aikaa n. 40 minuuttia. Se aika sisälsikin kaikenlaista. Ensin Myry ilmaisi matkassa mukana olleen henkilön hetken etsimisen jälkeen (”mamma, ensimmäinen löytyi sun takaa kävelemästä!”). Siitä sitten jatkettiin, tutkailtiin karttaa, kun palauduttiin takaisin tielle, vaikka piti mennä toiseen suuntaan jne. Päästiin kuitenkin oikealle reitille ja jossain vaiheessa Myry irtosi ja tuli sitten vauhdikkaasti takaisin. Vauhdikkaammin mentiin sitten näytölle ja juostiin alamäkeen. Olihan siellä puun kätköissä pressun alla henkilö piilossa. Hienoa.
Jatkettiin sitten takaisin sinne, missä olimme Myryn tullessa rullan kanssa. Jonkin ajan päästä Myry irtaantui kauemmaksi ja näytti pysähtyneen. Kutsuin vähän perään ja hetken päästä punainen valo alkoi liikkua vauhdikkaasti kohti ja Myry tulikin sitten näkyviin ja sillä oli jotain muuta kuin rulla suussa. Ensin näytti kepiltä, mutta se olikin lelu! Tehtiin varmistussoitto, että oliko kenelläkään piilossa lelua mukana. Ei ollut, mutta kyseinen lelu oli kadonnut toiselta koiralta alueelle/lähelle. Löytyi siis esine, mutta ei kuitenkaan lähdetty näytölle vaan jatkettiin alueen läpikäyntiä.
Edettiin alueella ja päädyttiin samoille suunnille, missä ensimmäinen piilo oli ollut. Myry lähti sinne suuntaan vauhdilla ja tulikin sitten rulla suussa takaisin. Ja vauhdilla mentiin taas näytölle. Päättäväisesti Myry heittäytyi puun luona maahan. Paikka näytti olevan sama kuin missä ensimmäinen piilo oli ollut. Siinä hämmästellessä Myry vielä nousi puuta vasten ja osoitteli ylös, mutta ei siellä mitään ollut. No, sattuuhan tälläistä. Siitä piilolta lähtiessä Myry vielä yritti. Myryllä oli rulla taas suussa, oli käynyt tökkäämässä mukana kulkevaa henkilöä. Jatkettiin kuitenkin matkaa.
Eipä aikaakaan, kun Myry sai hajun ja alkoi työstää sitä. Niin vain löytyi vihdoin toinen piilo. Tämä oli aika lähellä tätä ensimmäistä, hieman sen yläpuolella, joten saattoi toki olla mahdollista, että haju oli laskeutunut tuohon tyhjään paikkaan tai sitten se ensimmäinen piilo oli vain niin hyvin hajustunut, ei voi tietää. Ei Myry aiemmin ole vanhaa piiloa mennyt ilmaisemaan, vaikka toissa viikolla tekikin ensimmäisen oudon valeilmaisun. Katsotaan… ei tehdä tästä vielä härkästä ennen parin viikon päästä olevaa koetta :D
Jatkettiin sitten vielä alueen läpikäyntiä, mutta aikataulun puitteissa varmistettiin sitten vielä, onko alueella enää muita. Ei ollut, joten otettiin sitten Myrylle vielä tähän loppuun yksi pikailmaisu. Se sujui ongelmitta.
Olipa siis treenit. Kaikenlaista outoa sattui, mutta koira kyllä toimi ihan kivasti ja jaksoi tehdä töitä ja innostua. Ja itsellekin teki erittäin hyvää yrittää pysyä kartalla ja ottaa oikeita suuntia alueella jne.
