Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

2.4.2013 Näyttelykurssin vika kerta

Hirveällä kiireellä suhattiin Petikkoon Keron näyttelytreeneihin, mutta ehdittiin sitten kuitenkin käydä vähän lämppäämässä. Vanhukset olivat myös mukana tällä kertaa, mutta saivat odotella autossa.

Treenit sujuivat kokonaisuudessaan oikein kivasti :) Kero taukoili mukavasti (paitsi ihan lopussa alkoi tulla vähän kitinää), makoili alustalla ja tehtiin jokunen käsikosketusharjoituskin siinä odotellessa. Mutta oli meillä paljon yhteisohjelmaakin.

Paikalla oli kaikki koirat (yhteensä neljä), ja aloitimme poseerausharjoituksella, jossa kaikki koirat olivat toistensa näköpiirissä. Keron kanssa tehtiin tätä pitkäkestoisella käsikosketuksella. Eihän se mikään nätti poseerausasento ollut, mutta käsikosketukset olivat hyviä, palkka maittoi eikä toiset koirat häirinneet.

Toisena juttuna tehtiin sitten niin, että yksi koira liikkui alueella ja muut poseerasivat. Tässä tuli jo vähän enemmän häiriötä, mutta hyvin Kero tästäkin selviytyi. Jopa meidänkin liikkuessa Kero keskittyi eli otti kontaktia liikkeessä :)

Puolivälissä tuntia piipahdettiin ulkosalla, ja sitten jatkettiin taas treenejä. Nyt kaikki koirakot tulivat riviin, ja kukin vuorollaan kävi tekemässä kierroksen. Me Keron kanssa keskityttiin vain olemaan rivissä. Tehtiin käsikosketusta ja sen sellaista. Ihan hyvin Keron mielenkiinto pysyi tehtävissä. Itse asiassa halusi tehdä duunia enemmän kuin mitä olin itse valmis. Saatiin myös hyvää käsittelyharjoitustakin, kun Keroa käytiin silittämässä sekä tutkimassa hampaat. Ja varsin hyvin Kero kyllä tarjosi hampaitaan katsottavaksi. Se on aika jännä ero, kun koira itse oikein tunkee sen kuonon käteen ja sillä vaatii, että nosta nyt niitä huulia ja tutki ne hampaat :D

Vielä ihan loppuun tehtiin yksittäin poseeraus + liikkumisharjoitukset (ympyrä plus suoraan). Eipä näissäkään mitään ihmeellistä. Paikka oli jo Kerolle tuttu, samoin tehdyt harjoitukset, joten kontakti liikkeessä säilyi oikein kivasti. Norminäyttelymenosta poiketen me tosin teimme ympyrän siten, että Kero liikkui ulkokehällä, kun ollaan sitä treenattu (agi) eikä olla vielä tehty sisäkehällä kulkemista.

Treeneistä jäi hyvä fiilis, ja oli mukavaa huomata, että säännöllinen treenaus tutussa paikassa ja porukassa tuottaa myös tulosta :)

Treenin jälkeen mentiin sitten vielä vähän maaston puolelle, missä Kero sai ensin tehdä muutaman race to reward -lähtöharjoituksen, minkä jälkeen pääsi juoksemaan (leikkimään) Myryn ja Viiman kanssa.