Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

19.10.2008 Sadetreenailua

Treenattiin taas vaihteeksi vesisateessa, joka alkoi sopivasti samoihin aikoihin eikä edes loppunut silloin, kun me lopetimme (3h).

Treenialueena oli hiekkakuopat. Myryn kanssa otettiin ihan vain ilmaisuja (6 kpl) metsän/rinteen puolella jonkinlaisella etäisyydellä, että itse näin, mitä se tekee. Ekalla piilolla ropisi virheitä. Myry alkoi syödä heinää päästyään piilolle, ja kun se lopulta tuli rullan kanssa, niin se tiputti sen metriä ennen. Laitoin sen siis hakemaan uudestaan rullaa. Tällä kerralla Myry jäi ihmettelemään/katselemaan piilolle, mitä sen pitäisi tehdä, kunnes se keksi napata rullan suuhunsa. Seuraavat ilmaisut olivat ok, vaikka mielestäni Myry vietti ehkä vähän turhan liikaa aikaa piilolla ennen kuin tuli rullan kanssa takaisin. Parilla piilolla oli nuolaissut henkilöä naamaankin… Viidellä piilolla jäi taas syömään hetkeksi heinää. Viimeisellä piilolla innostin kovaan vauhtiin rullaa tuodessaan, ja koira tulikin rullan kanssa takaisin varsin kovaa vauhtia.

Ehkä koira oli eilisestä vielä väsynyt/jäykkä. Mielestäni tämän päivän treeni oli takkuilevampaa kuin edellisen päivän treeni. Myöhemmin kotona koira oli kyllä aika naatti.

Viima oli viimeisenä ja tarkoituksena oli, että lähettäisin sitä tyhjälle hajustetulle alueelle ja kutsuisin sen takaisin ja sitten lähettäisin toiselle puolelle piilolle. Tehtiin tämän tapaisia kolme. Meni ihan kivasti, koira oli kuulolla koko ajan ja pysyi sopivalla etäisyydellä. Tähän ehkä vaikutti se, että oltiin tosiaan hiekkakuopilla eikä tuullut pahemmin. Eka oli hiekkakuopan laitamilla pöpelikössä, toinen oli samalla puolella kuopassa pressulla peitettynä ja kolmas oli hiekkakuopan toisella puolella rinteen yläosassa. Vikan paikallistamisessa meni hetki, mutta löytyi, kun sain koiran menemään rinteen ylös. Ihan ok.

Jatkossa voisi jatkaa tällaisten treenien parissa, mutta hajustettu alue voisi olla isompi ja ne piilot sitten ihan alussa jne.