Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

19.5.2011 Hierontaa ja ilmaisuja

Käytiin hieman hierontaoppia ottamassa. Ensin katseltiin, kun koirahieroja näytti demokoiralle, miten hierotaan ja sen jälkeen kokeilimme oman koiran kanssa itsekin hierojan opastaessa. Viima sai toimia koe-eläimenä. Alkuun Viima piippaili oli vähän levoton, vaikka malttoikin hyvin olla kyljellään. Loppua kohti koirakin alkoi hieman jo rauhoittua. Kävi selväksi, että joitain jumipaikkoja kyllä löytyy koirasta. Pitääpä siis yrittää ottaa tavaksi hieman hieroa omia koiria, ja/tai vaihtoehtoisesti pyytää hieroja käymään hieromassa.

Hierontasession jälkeen otettiin pienet ilmaisutreenit. Molempien poikien kanssa keskityttiin nyt erilaisiin maalihenkilöihin/piiloihin. Viimalle otettiin isolla kivellä oleva maalihenkilö, toinen oli pressun alle kääriytynyt ja kolmas oli sitten ojassa (lutakossa) seisoskeleva tyyppi. Ilmaisut sujuivat oikein kivasti.

Myrylle otettiin ensin umpipiilo (palju, vähän jätetty ylös rakoa), toisena lauleleva maalihenkilö ja kolmantena leikkimään houkkutteleva tyyppi. Paljupiilon Myry keksi aika nopsaan, mutta tarkentamisessa joutui vähän tekemään hommia, koska ei heti rullaa ottanut suuhunsa. Lauleleva ei tuottanut ongelmia. Leikkimään houkutteleva (leluhiirtä heilutteleva) tosin sai kyllä Myryn leikkimään :D Myry meni piilolle ja tarttui heti leluun ja alkoi vetää sitä. Siinä hetken leikittyään Myry lopulta vilkaisi, missä minä olen ja jäi siihen ihmeissään katselemaan. Hetki odoteltiin, kunnes koiralla raksutti ja se luopui leikkimismahdollisuudesta, otti rullan ja kipitti rullan kanssa takaisin. Olipa aika hauska kokeilu, koirallekin vähän yllätys tuollainen suorapalkan mahdollisuus, mutta ilmaisu piti kuitenkin hoitaa loppuun asti.