Perjantaina olikin sitten vuorossa rauniotreenit. Kerolle tehtiin treeni, jossa piilot olivat sellaiset, että koiralla oli piiloihin pääsy ja itse myös tiesin ko. piilot. Lähdettiin matkaan vähän kauempaa, ja hyvin näytti siltä, että Kerolla oli heti idea hommasta. Olisi vain pitänyt heti lähteä koiran perään, sillä Kero irtosi kivasti alas, mutta tuli takaisin, kun itse jatkoinkin kohti ekaa piiloa. No, tulihan se tarkempi hajukin vastaan ja sen mukaan Kero ekalle piilolle itsensä löysi (elementtilevyjen välissä). Vielä vähän arvioivasti meni henkilön luokse.
Tokalle jatkettiin alas (ei saanut hajua maalihenkilöstä siitä matkan varrelta), kunnes Kero irtosi ylemmäs ja tosi hienosti paikansi elementtien alle ja istui tosi nätisti henkilön luona. Tästä aika suoraan Kero eteni seuraavalle piilolle, jossa maalihenkilö oli ihan putkensuussa.
Viimeistä sitten etsittiin ja paikannettiin tovi. Käytiin alhaalla, mistä Kero sitten sai hajun ja tarkensi sitä ihan piilon päälle, mutta ei vielä osannut tarkentaa ihan loppuun. Tässä vaiheessa Kero kävi vielä alempana kiertämässä, josko sieltä saisi vielä hajua ja kun tuli takaisin, niin aika suoraan meni piiloa kohti ja hokasi sitten maalihenkilön.
Kero oli varsin pätevä, irtosi kivasti ja teki itsenäisesti omat päätöksensä :) Jatkossa voisin itse tukea pentua enemmän eli toisin sanoen, en saa tietää piilojen paikkoja, koska silloin oma liikkumiseni rajoittaa koiran liikkumista. Lisäksi palkkauksen voi aloittaa heti koiran tullessa paikalle, ei tarvitse odottaa istumista, koska paikoin Kero saattaa mennä piilolle vielä vähän arvioivasti ja toisaalta joka kohdassa ei ole mahdollista istua. Maalihenkilöille siis jatkossa ohjeistus palkata heti koiran tullessa paikalle, kunhan koiran kaikki tassut ovat maassa ja palkkaus myös kauemmaksi, ettei vahingossakaan vahvistettaisi liian lähelle änkeämistä (mitä Kero ei ainakaan vielä tee).
Mutta hyvä fiilis jäi :) Kyllä tuosta Kerosta vielä ehkä jotain saattaa tullakin :)
