Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

19.1.2014 Ilmaisuryhmäläisten katselmointitreeneissä

Sunnuntaina osallistuttiin Keron kanssa UPK:n ilmaisuryhmän katselmointitreeniin, missä aluksi tehtiin hieman hallittavuutta luoksepäästävyysteeman merkeissä. Jakauduttiin puoliksi siten, että ensimmäinen puolikas teki koirien kanssa ja toinen puolikas toimi sitten kättelijöinä. Tämä olikin tosi hyvä, sillä saatiin paljon onnistuneita toistoja. Alkuun tehtiin ihan vain sitä, että Kero haki kontaktia ja kun tämä oli hyvää, niin aloitettiin nuo luoksepäästävyydet. Meni kyllä tosi hyvin. Hyvin Kero malttoi pysyä perusasennossa, kun henkilöt tulivat kättelemään ja myös kyykkyyn (ei otettu vielä tassutsekkausta). Välillä vapautin moikkaamaan. Jonkun kerran Kero tosin ”karkasi” vastaan, mutta kun henkilö poistui, niin seuraavat yritykset menivät jo oikein. Hyvällä mallilla siis ollaan :)

Ilmaisuosuus otettiin rinteen päällä, missä tarkoituksena oli harjoitella mm:n ja ohjaajan välistä etäisyyttä (näköyhteys pois). Ensimmäinen toisto meni tosi hyvin, ja Kero luovutti rullan puunrungon päällä taiteillen. Toinen toisto meni plörinäksi, kun mm:n luona rullan ottamisen jälkeen Kero bongasi hajun ja jäi sitä nuuskuttelemaan, kävi uudestaan mm:lle, mutta jatkoi ihan väärään suuntaan ja pysähtyi katsomaan, mitä parkkiksella tapahtui. Kutsuin koiraa, jolloin Kero lähti tulemaan kohti, mutta meni uudestaan mm:lle, otti rullan ja teki nyt ilmaisun loppuun. Kolmas toisto meni sitten taas hyvin.

Eli ne häiriöt… Tuo toinen toisto tehtiin alueelle, missä oli aiempia koiria jo treenattu ja tuo piilo oli jo käytetty eli niitä hajuja oli kyllä. Pitääpä ottaa nämäkin nyt treenilistalle.