Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

18.1.2009 Metsätreeniä

Myrylle oli kolme valmista maalihenkilöä. Ensimmäinen oli piilossa kuopassa, ja lähetys oli niin, ettei sieltä päin tullut hajua eikä Myry sitä hajua napannut muutenkaan vaan olisi mieluummin edennyt kauemmaksi (mistä sen kerran kutsuinkin takaisin, mutta toisella kerralla se eteni jo vähän kauemmaksi eikä tullut enää takaisin – paitsi rullan kanssa). Eli Myry löysi ensin toisen piilon kaukaa ja sille kytkin Myryn näyttöä varten (tosin eipä tietenkään ollut liivit eikä näyttönaru käytössä, mutta hyvin toimi silti), innokkaasti vei paikalle. Sitten etsittiin se kolmas kuusiryteiköstä ja meni ihan hyvin. Tämän jälkeen lähdettiin metsän puolelta etenemään takaisin sille ekalle piilolle. Tämän löytyminen meni lopulta sikäli ihan hyvin, että Myry oli menossa loppuporukan luokse, mutta kutsuin sen takaisin. Kun Myry tuli luokseni, niin se sai siitä palkaksi hajun piilolle ja pääsi menemään suoraan sinne, hyvä juttu :)

Viimalle oli yksi piilo vähän kauempana. Alussa Viima oli ihan liikaa täpinöissään ja siinä menikin hetki aikaa, että koira hiljeni ja pystyi laittamaan sen etsimään. Lähetys hiekkakuopan pohjalta (missä oli jo otettu muille koirille eli oli hajustettu). Siitä etenin sitten toiselle puolelle ja ylös, ja Viima tuli mukana. Se ei missään vaiheessa edes lähtenyt huitelemaan, vaikka kuopalla varmasti tuoksui vanhat piilot. Kuopan yläpuolella jatkettiin sitten reittiä sinne suuntaan, missä piilon oli tarkoitus olla. Viima meni metsän puolelle (siellä oli Myrylle ollut piiloja), mutta tuli pian takaisin ja lähti sitten etenemään edelläni polkua pitkin ja erkani nopeasti ja sitten alkoikin haukkua. Haukku ei tosin kuulunut kovin hyvin, vaikka ilmaisu olikin ok, mutta piilo oli sellaisessa ryteikössä kaatuneen puun juurella. Meni ihan kivasti Viimankin kanssa :)