Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

18.10.2008 Tokokurssilla

3. tokokurssin kerta. Tällä kerralla käsiteltiin kaukokäskyjä (istu-maahan, maahan-seiso), seuraamisen viilaamista ja sitten annettiin vihjeitä paikallaolon harjoitteluun (alo- ja avo-luokat).

Tunnin jälkeen jäi kyllä vahva fiilis siitä, että toko on aikamoista nysväystä, ja jos oikeasti meinaa kisata ylemmissäkin luokissa, niin ne liikkeet pitää alusta alkaen opettaa tarkasti ja oikein. Myryn kanssa on tehty juttuja omalla tavalla (ei ehkä niin pilkuntarkasti) ja olen ollut ihan tyytyväinen sen tekemisiin ja siihen, että olen saanut opetettua sille asioita niin, että se on itse saanut hoksata ne (ei namilla houkuttelua).

Nyt sitten kävi ilmi, että perusasennossa koira on liian edessä, seuraamisessa se kulkee liian edessä, mistä osittain johtuen käännökset vasemmalle on huonot sekä lisäksi tietysti se, että itsekin teen käännöksen ihan väärin enkä saa kaartua ns. koiran päälle käännyttäessä, koira ei osaa tehdä seuraamisessa käännöstä vasemmalle, kaukokäskyissä ei saa liikkua yhtään (istu-maahan kyllä pysyy paikoillaan, mutta maahan-seiso tapahtuu pientä liikkumista), kaukokäskyissä ei saa käskytellä liian nopeasti (ettei opi ennakoimaan) ja olikohan vielä muuta…