Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

18.8.2011 Vikat raksatreenit

Viimeiset rakennusetsintätreenit Tapiolassa sijaitsevassa kerrostalossa… harmillista, mutta kuitenkin kerrassaan niin hienoa, että saimme rakennusta käyttää koko kesän ajan treenipaikkana.

Tällä kerralla treenasimme pelkästään asunnoissa. Myry pääsi ensimmäisenä etsimään. Sille oli neljä tyyppiä piiloutunut sinne tänne (en tiennyt piiloja, paitsi ns. graffitipiilon). Aloitimme ylimmästä kerroksesta ja näytti, että Myryllä oli hajua. Se touhotti vauhdikkaasti ja oli sen näköinen, että jossain haisee. Kerran se sitten tuli tuomaan rullaa, mutta ei vienytkään minnekään näytölle. Aikamme asunnossa tahkottiin, kunnes ei sieltä mitään tuntunut löytyvän, niin jatkettiin eteenpäin. Viereisessä asunnossa ei samanlaista reaktiota, joten jatkettiin alemmas.

Mentiin kämppään, missä yhdessä huoneessa oli graffitimaalaus seinällä. Maalihenkilö oli eteiskaapissa piilossa (ovi raollaan sentin). Tämä oli kyllä jännä piilo. Jostain syystä se haju meni juurikin tuonne graffitiseinälle (aiemmissa treeneissä muutkin koirat ovat reagoineet samalla tavalla). Myry nousi seinää vasten kauimmaisessa nurkassa, nuuskutteli kovasti ylöspäin ja työskenteli. Jossain vaiheessa Myry oli varma, ja nappasi rullan. Näytölle vei sinne nurkkaan. Jatkettiin kuitenkin työskentelyä. Välillä Myry liikkui muualla asunnossa, mutta edelleen siellä huoneessa oli hajua. Ikkunaakin käytiin tutkimassa, samoin oven takaa jne. Myry työsti kovasti myös piilokaapin vieressä ja nousi takajaloilleen ja kolisteli jne, mutta ei vain saanut tarkennettua sinne komeroon. Ei edes silloin, kun olin jo vähän raottanut ovea parilla sentillä. Edelleen hajut menivät muualle. Rullaa Myry tyrkytti mulle toisenkin kerran, ehkä kolmannenkin, en enää muista. Pientä ääntelyäkin Myry harrasti. Selkeästi oli siis hajua, mutta ei vain saanut työstettyä loppuun.

Lopulta raotin ovea vähän enemmän eli se oli auki viitisen senttiä. Sitten tulikin hauska juttu, kun Myry lopultakin paikallisti hajun sinne kaappiin ja tunki kuononsa sinne. Myry peruutti, otti rullan, mutta ei lähtenytkään tuomaan sitä vaan meni edelleen hölmistyneenä tarkistamaan, että ihminenkö siellä kaapissa oli. Sitten kuului taas piip, ja varmana löydöstään Myry tuli rullan kanssa takaisin. Olipa huvittava tilanne :D

Sitten en enää muistakaan, mistä asunnoista seuraavat kaksi löytöä tuli. Mutta koirasta kyllä näki selkeästi, kun se astui asuntoon, oliko sillä hajua vai ei. Käytiin aika nopeasti ne kämpät läpi, mistä ei mitään reaktiota koiraan tullut. Yhdessä kämpässä maalihenkilö löytyi keittiökaapista, jonka ovi oli kiinni. Koira työsti piiloa, nuuski ovenraosta ja nappasi rullan, toi sen ja meni hienosti näytölle oven eteen. Aika neutraali suoritus (olisi ollut hienoa nähdä, jos koira olisi alkanut raapia ovea tai tökkiä sitä jotenkin muuten, mutta ilmeisesti Myry oli todella varma löydöstään). Toisessa kämpässä maalihenkilö oli jonkin huoneen kaapissa, minkä oven Myry sai tungettua auki.

Alimmalle kerrokselle mentäessä Myry livisti ihan alas, kävi siellä tekemässä kierroksen, mutta mitään ilmeisesti löytynyt, joten tarkistettiin sitten alimman kerroksen asunnot. Mitään ei löytynyt. Olin melko varma, että siellä ylimmässä kerroksessa olisi saattanut olla jotain, kun koira reagoi niin paljon siellä, joten suunnattiin sinne. Kun koira meni asuntoon, ei se enää reagoinut mihinkään. Ilmeisesti sieltä alemman kerroksen piilosta oli tullut sinne voimakkaasti hajua. Pikakierrettiin muutkin asunnot, mutta ei reaktiota, joten palattiin takaisin maantasalle. Siellä se sitten nappasikin hajun ja tuli rullan kanssa takaisin. Maalihenkilö oli ollut kellaritilan vieressä olevassa wc:ssä ovi alkujaan kiinni, mutta raottanut sitten ovea pikkaisen myöhemmin. En tiedä, olisiko Myry hokannut tämän aiemmin visiitillään, mutta tällä kerralla reagoi selvemmin ja ilmaisukin ok.

Tämmöinen treeni siis Myryllä, tulipa siitäkin sitten aika rankka ja pitkä, mutta joskus hyvä näinkin.

Viimalle oli myös tuntemattomat piilot, paitsi graffitipiilo. Pitihän se tietysti kokeilla myös Viimankin kanssa :D Tarkoituksena oli ilmaisun suhteen tehdä niin, että alkuun kehu ja sitten vähän odotetaan, miten koira yrittää saada minut luokseen ja minä annan sitten luvan palkata.

Viimakin touhotti kovasti ylimmän kerroksen asunnoissa, mutta ei sieltä mitään löytynyt. Graffitikämpässä Viima selkeästi reagoi hajuun, mutta Viimakin tarkensi sitä sinne graffitiseinälle, sen huoneen ikkunaan sekä piiloa vastapäätä olevaan ikkunaan. Viima ei kuitenkaan ilmaissut mitään, vaan liikkui ja haki apua. Avustin hieman Viimaakiin raottamalla piilon ovea pikkaisen. En muista, avustinko toisen kerran vai riittikö tämä avustus, mutta jossain vaiheessa Viima sitten lopulta kävi tarkistamassa myös eteiskaapin, pieni äännähdys ja hännän heilutus ja sitten palkkaus.

Jatkettiin etsimistä, ja Viimankin kanssa oli niin, että aika nopeasti näki koirasta, onko asunnossa mitään hajua vai ei. Yhdessä asunnossa Viima oli kyllä jo lähdössä pois, mutta ovensuulla se sitten nostikin nenäänsä, tarkenteli ja palasi takaisin asuntoon. Kiersi siellä sitten kulman taakse (ulko-oven vieressä oli suljettu ovi, huoneeseen pääsi kulman takaa) ja meni huoneeseen, tarkensi hetken ja tunki itsensä komeroille, äännähteli ja sai palkkion. Hieno homma :)

Toisessa kerroksessa jäi yksi asunto kokonaan tarkistamatta, kun Viimalla oli kiire alemmas. Annoin koiran sitten mennä,  ja tarkoituksena oli palata tsekkaamaan tämä asunto myöhemmin. Katutasolta kellaritilasta löytyi sitten kolmas henkilö puutasojen alta jonkin levyn takaa. Ilmaisu alkoi jo vähän alkaakin, joten hyvä juttu :)

Koska yksi asunto oli jäänyt väliin, niin menimme sitten sinne. Eipä aikaakaan, kun koira irtosi kämppään ja sitten alkoikin jo haukkua. Itse olin vasta ovensuulla ihmettelemässä. Maalihenkilö oli asunnon keskitilassa olevassa vaatehuoneessa. Viima ehti haukkua ihan rennosti hetken ennen kuin sai palkkansa. Namipalkkion lisäksi sai vielä uuden lintulelun, minkä kanssa olikin kiva leikkiä yhdessä :) Ääntä lähti ja lelua tarjottiin takaisin leikittäväksi. Olipas kiva, että saatiin näin vikoihin treeneihin ja vieläpä vikaan toistoonkin semmoinen vapautunut suoritus koiralle :)