Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

18.12.2011 Pikkujoulutreenit

Vähän sateisena sunnuntaiaamuna köröteltiin Nurmijärvelle pikkujoulutreeneihin :)

Tälle kerralle olin ajatellut Viimalle treeniä, jossa se ensin etsii täysin tyhjää ja hajustamatonta aluetta, minkä jälkeen käydään nostamassa yksi maalihenkilö. Myrylle taas oli luvassa irtoamistreenit.

Viiman osalta treeni lähti liikkeelle ihan kohtuullisesti. Tarkoitus oli etsityttää koiralla polun vasen puoli (myötätuuleen), koska oikealla puolella oli jo oltu. Ihan hyvin lähti, mutta kovasti hakeutui oikealle puolelle, mutta sain kuitenkin irtoamaan sinne vasemmalle puolelle. Sitten kuulin haukahduksen ihan toiselta suunnalta eli Viima olikin mennyt hiekkakuopan laitamille (siellä treenattiin toista koiraa) ja siitä sitten alaskin. Sain kuitenkin Viiman huudettua takaisin omalle alueelle. Sen jälkeen pysyi omalla puolella ja käytiin alueemme loppuun asti. Sitten odoteltiin kodassa viitisen minuuttia, jotta hiekkakuoppa vapautuisi meidän käyttöön (= siellä yksi maalihenkilö piilossa).

Lopulta päästiin jatkamaan matkaa ja hiekkakuopalla Viima sitten vähän rallatteli, kävi vähän kiipeämässä ylös rinteelle (siellä oli ihmisiä), mutta tuli takaisin. Sopivaan kohtaa päästessään bongasi sitten hajun kuopan keskeltä ja meni haukkumaan.

Yhteenveto: Koiralla oli edelleenkin virtaa, vaikka käytiin tyhjää aluetta. Rauhoittumistuokio kesken treeniä oli ihan jees. Pitää harjoitella lisää tämmöisiä, missä koiralla on tietty alue ja toiselle ei saa mennä tai pitää tulla kutsusta takaisin. Ja koska nyt tuli kutsuttua koiraa pois ihmisten hajuilta, niin pitää saada oikeita ilmaisuja vähän samantyyppisistä tilanteista, joista en ole koiraa kutsumassa pois.

Myrylle tehtiin kolme irtoamista. Eli maalihenkilöt menivät yksitellen piiloon ja päästin sitten Myryn sopivasti vastatuuleen etsimään. Ekalle irtosi todella hyvin ja pitkälle. Rullantuontikin oli aivan loistava, sillä Myry kadotti meikäläisen ja ehti kiertää ohitse, mutta tuli sitten vauhdikkaasti rulla suussa ilmaisemaan, kun hetken koiraa huhuilin takaisin.

Toiselle piilolle Myry sai työskennellä vähän enemmän, kun tuuli ei osunutkaan niin helposti nenää. Sen sijaan jostain syystä hiekkakuopan laitama ja ihan toinen suunta vetivät koiraa puoleensa ja sinne se kirmasi ja oli hetken poissa. Mutta lopulta, kun jatkettiin taas oikeaan suuntaan ja oltiin tovi menty, niin kyllähän tuo Myry sitten irtosi, kun sai sen hajun nenäänsä. Ilmaisu edelleen hyvä ja vauhdikas.

Otettiin vielä kolmas ns. helppo ja vähän lyhyempi (n. 50m). Hyvin koira lähti ja irtosi tällekin ja ilmaisu hyvä. Ekalla ja kolmannella piilolla maalihenkilöllä oli iso sateenvarjo suojanaan, mutta se ei Myryä haitannut vaan hienosti poika kävi sieltä alta noukkimassa rullan.

Treenin päätteeksi olikin sitten tarjolla vähän kakkua ja lämmintä glögiä, mikä tekikin ihan hyvä vähän kostean treenin päätteeksi :)