Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

18.11.2014 Kytkettynä etsimistä

Jälleen kerran yksi hyödyllinen treenipäivä muiden jatkoksi.

Tällä kerralla harjoittelimme ihan puhtaasti taajamassa erään koulun lähimaastoissa. Ennen varsinaisia treenejä teimme vähän normista poikkeavaa eli meillä oli kentällä rally-toko-rata. Siistiä :) No, Keron kanssa tehtiin rata ihan viimeisenä, kun me ei vielä kyetä siihen, että paikalla on muita koiria saati että yhtäaikaisesti tekemässä. Saatiinpa hyvää odotteluharjoitusta siinä sitten. Itse rally-tokoilu meni nyt sen mukaan mitä Kero kykeni tai osasi tehdä. Kontakti säilyi lähinnä perusasennoissa eli seuraamispätkät vaativat vielä paljon treeniä erilaisissa paikoissa. Perusasentosiirtymiset sujuivat kyllä kivasti eli se homma on Kerolla hallussa ja itse asiassa loppua kohden se kontaktikin alkoi löytyä, kun jaksoi vain odotella ja lähteä suorittamaan vasta, kun fokus oli päällä.

Tämä oli hyvä harjoitus siinä mielessä, että muistutti taas minulle, että näitä tottisteluita pitää tehdä eri ympäristöissä jatkuvasti ja että se palkka pitää olla koiralle todella mieluista, sellaista, mikä voittaa ympäristön häiriöt.

Varsinaisen treenin Kero teki viimeisenä. Ehdittiin siinä verrytellä hyvin ennen omaa vuoroa ja käytiinpä sitten bongaamassa myös edellisen koiran maalihenkilökin matkan varrelta. Luulin nimittäin, että oli jo nostettu sieltä suunnalta tyyppi ja käytiin sitten kävelemässä tietä pitkin. Kero sitten yhtäkkiä reagoi kiskomalla itsensä pois tieltä ja sieltähän tyyppi sitten löytyikin. Aika hyvin reagoitu ja pointsit myös itselleni, että päästin Keron myös menemään ja saamaan yllärikehut :D

Treenialueena oli koulun piha, ja etsiminen tehtiin kytkettynä. Treenikamat päälle ja menoksi ilman sen kummempaa showta. Liikuttiin eteenpäin ja annoin Keron bongailla hajut. Eka löytyikin rakennuksen syvennyksestä. Ilmaisu ok, vaikkakin Kero kyllä teki vähän läheisempää tuttavuutta maalihenkilön kanssa (halusi käydä tsekkaamassa kasvot).

Toka löytyi liukumäen portailta, ja eipä siinäkään sen kummempia. Tämä oli aika lähellä ekaa piiloa. Kolmatta saatiin etsiä vähän pidempää. Fokus säilyi pääosin ihan ok, mutta piilon mentiin kuitenkin (mm oli kiipeilytelineessä ylhäällä), ettei Kero oikein tuntunut saavan hajua. Tässä olisi pitänyt kiertää aluetta vähän laajemmalta ja ehkä toiseen suuntaan kuin mitä nyt. Nyt tuli sitten ehkä vähän painostettua koiraa ja niinpä Kero sitten taisikin bongata tyypin silmillään ensin.

Jatkoa ajatellen voisin itse olla myös tarkempi sen suhteen, että jos kyseessä on kytkettynä treenaamisen harjoitus, niin pitäisin myös siitä liinasta enemmän kiinni. Hyvä treeni kuitenkin, ja näitä on hyvä tehdä aina välillä.