Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

18.1.2015 Tammikuun eka peko-treeniviikko

Tällä viikolla jatkoimme Keron kanssa taas pelastuskoirapuuhastelun parissa. Aika kivasti pystyin olemaan tekemättä yhtään mitään parin viikon ajan, siis hakuilun jne suhteen eli Kero pääsi suoraan tauolta treenimään tiistaina. Maltoin jopa olla mökillä treenimättä pekoilua, vaikka mökillä tulikin vietettyä mm. uusivuosi sekä edellinen viikonloppukin.

Seuraavassa lyhyet koosteet viikon treeneistä:

13.1.2015 (Petikko)

Alkuverkka oli tosi hyvä, sillä meillä oli hyvin aikaa siinä odotellessa. Tehtiin Keron kanssa mm. ympyrätyöskentelyä namipalkalla sekä sitten harjoiteltiin rauhallista poistumista autosta ja autoon menemistä. Olin kyllä tosi iloinen, että nami kelpasi, kun aiemmin nami ei juurikaan ole oikein kelvannut treenipaikoilla.

Itse treeni oli sellainen, että lähdettiin Keron kanssa edeltä matkaan ja sillä välin maalihenkilö piiloutuu maastoon. Palattiin takaisin päin metsän puolelta ja Keron oli tarkoitus napata haju mm:stä aika nopsaan. Ihan kivasti Kero kyllä irtosi, mutta päätyi lopulta lähelle kävelemäämme reittiä. Siellä tosin oli harmillisesti henkilö seisomassa, ja Kero siitä taisi vähän hämmentyä ja meni vielä hetki ennen kuin Kero jatkoi hommia. Päädyttyään maalihenkilön luokse Kero nuuhkutteli henkilöä pitkään ennen kuin lähti tuomaan rullaa. Otettiin sitten vielä yksi toisto, ja tällä kerralla piiloon meni henkilö, joka reitillä oli seisoskellut. Tämän ilmaisu meni muuten ihan ok, mutta edelleen piilolla Kero meinasi jäädä nuuhkuttelemaan maalihenkilöä. Maalihenkilö tosin vihjeistä sanallisesti ”rulla”, mihin Kero kyllä reagoi heti.

Mietintään siis tämäkin… Rullanottolatenssi kuntoon, sillä tuo maalihenkilön nuuhkuttelu ennen ilmaisuketjun aloittamista ei kyllä ole sellainen asia, mitä haluaisin vahvistaa.

14.1.2015 (Petikko)

Keskiviikkona jatkettiin treenailujen merkeissä. Ensin olin kartturina etsintätreeneissä, minkä jälkeen otettiin sitten vielä vähän ilmaisuja. Kerolle otettiin yhteensä kolme ilmaisua, joissa mukana oli kuppikohde maalihenkilöllä apuvälineenä. Kohteen tarkoituksena oli muistuttaa Kerolle, mitä siellä maalihenkilön luona tehdään.

Ekalla maalihenkilöllä kaikki ok. Kero tosin taisi lähes törmätä pahvikuppiin. Tokalla maalihenkilöllä oli vauva kantorepussa. Se taisi sittenkin vähän vaikuttaa Keroon, sillä ekalla yrityksellä Kero ei mennytkään mm:lle, vaan viereisen puun juurelle nostamaan koipeaan. Uusintayrityksellä Kero nappasi rullan jo metrin päästä mm:stä, minkä tosin hyväksyin. Ja kun mentiin näytölle, niin tällä kerralla Kero taisi sitten käydä koskemassa sitä pahvikuppia ja tuli ilmaisemaan vielä kerran.

Tähän päälle otettiin vielä yksi toisto ekalla maalihenkilöllä. Ilmaisu meni muuten ihan jees, mutta rullanottovaiheessa Kero yritti kovasti ottaa jotain keppiä suuhunsa oman rullansa sijaan. Hassu koira.

Yhtä kaikki, tämmöiset pikailmaisut lyhyillä etäisyyksillä ja näkölähdöillä nostattavat virettä ehkä vähän liikaa, joten pitää mietitä. Ehkä toistoja voisi tehdä useampia, ja vuorotella niitä vähän ”vaikeampia” maalihenkilöitä ja ehkä tauottaa treeniä vähän enemmän.

18.1.2015 (Teknobulevardi)

Sunnuntaina Kerolle oli luvassa kauden eka etsintätreeni. Itse asiassa edellisestä olikin jo hyvä tovi, joten toiveet treenistä olivat aika neutraalit. Tärkeintä oli saada koiralle kohtuu häiriötön alue, kestoa max vartin eli ihan semmoinen perustreeni ilman sen kummempia kikkailuja.

Alue oli parin hehtaarin kokoinen, ja sinne oli piiloutunut kaksi henkilöä. Etsintäsuunnitelma oli sellainen, että tarkoitus oli mennä tietä pitkin alueen pohjoispäähän ylärinteeseen ja sitä pitkin kiertää itälaidalle, poikkaista suon läpi, ja jos ei vielä olisi kaikki tyypit nousseet, niin sitten vielä eteläreunan rinnettä myötäillen. Tarkoituksena oli myös seurata koiraa, jos se saisi hajun ja irtaantuisi.

Lähdettiin kytkettynä tietä pitkin matkaan ja jonkin ajan päästä Kero nappasi jäljen. Lähdin itse perään, ja päästin koiran etsimään. Jälkeä pitkin Kero sitten eteni ja irtosi todella kauas suolle. Ja sieltähän se ensimmäinen maalihenkilö löytyikin. Ihan suoraan Kero ei tullut ilmaisemaan, vaan poikkesi vähän toiseen suuntaan, mutta tuli sitten kuitenkin rullan kanssa loppuun saakka. Kytkin näytölle, ja roikuin liinassa kiinni loppuun saakka. Palkat olivat minulla, ja siinä kesti hetken, että löysin palkkapurkit. Vähän alkoi Keroa harmittaa hidas palkkatoimitus, mutta lopulta ne palkatkin löytyivät.

Piilolta palattiin alkuperäiseen pläniin eli rämmittiin suon poikki kohti tietä, ja sieltä sitten kohti ylärinnettä. Yksi pilliluoksetulokin tuli testattua, kun Kero ajautui lähelle tietä. Hyvin toimi. Ylärinteellä Kero paikoin irtaantui ihan hyvin, mutta palasi sitten aina tsekkaamaan, että tulemme perässä. Lopulta rinteen loppuvaiheessa Kero irtaantui, haukahti, ja tuli sitten rulla suussa takaisin. Kytkin näytölle. Siitä Kero sitten pomppi kivien yli takaisin piilolle. Maalihenkilö seisoi rinteessä aika kivassa piilossa. Piilolta näytti ainakin koiran näkökulmasta katsottuna aika haastavalta tuo rullantuontimatka, joten siinäkin Kero suoriutui tosi hyvin. Niinpä Kero saikin tällä piilolla sitten ekstraylimääräiset namit sekä leikkipalkkauksen.

Olipa hienoa :) Treeniin meni aikaa kaikkineen reilut kymmenen minsaa eli hyvin saatiin toivottu treeni. Olin myös varsin tyytyväinen Keron työskentelyyn ja liikkumiseen ja kaikkeen. Hyvä draivi oli päällä :) Nyt sitten vain itselle enempi luottoa koiraan ja annan sen tehdä duunia rauhassa. Oman liikkeeni pitäisi ohjata ihan hyvin myös koiraa eli turha höpötys ja patistus pitäisi muistaa jättää vähemmälle :)

18.1.2015 Keron e-treeni
18.1.2015 Keron e-treeni