Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

17.3.2009 Treenailua

Viimalle pari piiloa siten, ettei koira jäljestä piilolle eikä saa suoraan hajuakaan. Tavoitteena koiran pysyminen lähellä ja meikäläisen ohjausten noudattaminen. Aloitettiin treeni seuraamispätkillä ja koira pysyikin hyvin hiljaa ja rauhallisena. Siitä oli hyvä päästää se suoraan etsimään. Eka piilo oli suht lähellä. Toka (heiluva maalihenkilö) oli vähän kauempana ja siellä oli vähän häiriötäkin, kun oli joku työkone pörisemässä siinä lähellä. Ennen tokaa piiloa tuli harjoiteltua vähän luoksetuloakin, ihan ok. Ilmaisut molemmilla piiloilla olivat ok. Poistultaessakin Viima piti oikein kivasti kontaktia ja hengaili hyvin matkassa mukana, joten edistystä tämän suhteen on tullut :)

Myrylle oli pari piiloa, joista eka oli metsän puolella (kaurishäiriötä: makuupaikkoja jne, mutta yhtään elukkaa ei tainnut enää olla paikalla, vaikka hetki sitten olikin ollut). Eka meni oikein kivasti eikä Myry välittänyt lähistöllä olevasta häiriökoirastakaan. Maalihenkilö nojasi puuta vasten (kasvot puuta päin) ja Myry oli kerran hypännyt vasten (pitää harjoitella) ennen kuin otti rullan ja toi sen mulle. Ihan siinä vieressä oli ollut kauriin peti, mutta se ei häirinnyt työtä. Vasta ilmaisun jälkeen Myry tutkiskeli (ja naposteli) siinä sitten.

Toka piilo oli sillan alapuolella. Piilon paikallistamista olikin mielenkiintoista katsella. Lopulta Myry meni sinne sillan alle ja palasi sitten toiselta puolelta takaisin lauenneen rullan kanssa. Luovutuksessa rulla lipesi Myryn suusta, mutta en jaksanut nipottaa asiasta, kun tuo suht hankala piilo oli kuitenkin onnistuneesti löydetty. Myry kuljetti sitten paluureittiä piilolle, ja jouduin sitten rämpimään tosi matalan sillan alla. Myry oli vähän hämillään siellä piilolla, kun alusta oli kivikkoinen jne ja se oli jo melkein tuomassa mulle rullaa uudestaan, mutta meni sitten lopulta maalihenkilön eteen makaamaan.

Ajatus aiheesta “17.3.2009 Treenailua”

Kommentointi on suljettu.