Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

17.2.2008 Etsintätreenailua

Treenasimme tänään pienellä lappalaisporukalla Kivistöllä lähellä Keimolan rataa. Seuraavia kertoja varten pitää muistaa muutama asia: alueesta ehdottomasti kartta sekä cobrat mukaan. Näillä selviää jo hyvin, jos harjoitukset syystä tai toisesta eivät mene niin kuin on suunniteltu :p

Molemmille koirille olin ajatellut ihan vain perusilmaisutreenit. Myry sai olla ensimmäisenä ja sillä oli kaksi maalihenkilöä, jotka menivät yksitellen linjan toiselle puolelle metsään sopivalle syvyydelle ja löydön jälkeen etenivät linjan suuntaisesti sopivan matkan päähän piiloon.

Ensimmäiset kolme sujuivat oikein hyvin (suht suorat pistot). Neljäs oli jo vähän erilaisessa maastossa (mentiin Keimolan radan yli siinä keskellä olevalle metsäpläntille). Myry sai etsiä tosi pitkään ja edettiin aluetta, kunnes tuntui, että ollaan edetty jo liian pitkään ja käännyttiin takaisin päin. Kyllähän se maalihenkilö sitten löytyi, kun tarpeeksi mentiin takaisin päin. Myry oli käynyt maalihenkilöllä aiemmin, mutta tiputtanut rullan siihen suht lähistölle. Ilmeisesti ei kai ollut huomannut sitä (?), sillä ei ollut mennyt hakemaan uutta vaan tullut meidän luokse. Muistelenkin, että Myry oli jossain vaiheessa sen oloinen, että sen olisi pitänyt jo löytää se maalihenkilö…

Otettiin vielä viides ja se sujui kokonaisuudessaan ihan ok. Se oli suht suora pisto, näytölle mentäessä Myry tosin vaikutti jo vähän väsyneeltä ja sitä sai vähän kannustaa etenemään (edellisillä näytöillä ei ongelmia). Palkkasin vain näytöillä eli palkkausta rullan tuonnista.

Jatkossa pitää maalihenkilö varustaa radiopuhelimella, jolloin pystyy heti saamaan tiedon, onko koira käynyt hakemassa rullan. Myryllä tuntuu olevan nyt tapana, jos se sekoilee syystä tai toisesta rullan kanssa, että se on ehkä hieman hämillään koko jutusta, jos rullan tuonnissa on jotain ongelmia. Ja Myry on sen verran kuuliainen, että se seuraa mukana, jos jatkankin matkaa, jos en tajua lähettää tutkimaan jo käytyä aluetta uudestaan.

Viiman treenin aikana oli pientä häiriötä, sillä alueen läpi meni juuri ennen meidän treeniä ihmisiä ja koiria. Kaksi ekaa pistoa olivat Viimalle helppoja. Tokan piilon jälkeen alueella kulki lisää koiranulkoiluttajia. Kolmannen maalihenkilön oletin olevan radan sisäpuolella olevassa metsikössä (siellä missä Myryllekin oli pari viimeistä). Niinpä lähetin Viiman alueelle ja annoin sen tehdä töitä. Koska ilmaisuja ei kuulunut, edettiin radan myötäisesti. Välillä Viima yritti radan toiselle puolelle (sillä puolella oli viimeinen maalihenkilö), mutta sain kutsuttua Viiman pois. Tuli harjoiteltua ihan hyvin hallintaa ja Viima tottelikin ihan hyvin. Jossain vaiheessa alkoi jo hieman epäilyttämään, että etsitäänköhän me oikeata aluetta. Oltiin jo edetty jonkin verran ja käännyttiin takaisin päin. Sitten meille huudettiinkin, että maalihenkilö ei ole enää piilossa ja niinpä kutsuin Viiman takaisin. Viima oli tässä vaiheessa ehtinyt jo aika kauaksi sinne alkuun päin, mutta tuli lopulta.

Kun Viima palasi luokseni, maalihenkilö meni uudestaan piiloon ja sain sitten vinkit, mihin suuntaan hän meni. Lähetin Viiman sinne ja maalihenkilö löytyikin sitten saman tien. Alun perin maalihenkilö oli tosiaan ollut toisaalla kuin minne olin hänen kuvitellut menevän eli ei ollut siellä radan sisäpuolella vaan samalla puolella metsikköä kuin kaksi ekaakin piiloa, mutta syvemmällä ja lähellä rataa. Eli väärinkäsityksiä :)

Sitten Viima sai etsiä vielä sen neljännen, jonka löysikin heti. Eli huolimatta tuosta tyhjän alueen etsimisestä, saatiin treenattua noita ilmaisuja ja oli hyvä huomata, että Viima lähtee pistoillekin oikein mukavasti.

Jatkossa tosiaan pitää yrittää saada alueista kartat, sillä oma suuntavaistoni on niin surkea ilman karttaa ja toisaalta kartasta pystyy selittämään maalihenkilöille tarkoitetut paikat ja alueet jne. Radiopuhelimen avulla taas pystyy varmistamaan, onko koira käynyt piilolla tai onko maalihenkilö ehtinyt piiloon tai jos piilon lähellä on ylimääräisiä häiriötekijöitä.

Treenin jälkeen kävimme vielä hieman ulkoilemassa ja tutkimassa tuota Keimolan rataa, mutta ei lähdetty kiertämään sitä, kun mulla ei ollut karttaa ja en tiennyt, miten pitkä se rata edes on.