Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

17.6.2011 Pientä aktiviteettiä

Tänään oli koirille vapaapäivä treeneistä. Mutta mutta… illemmalla koirat suorastaan olivat sen oloisia, että vaativat jotain aktiviteettia. Niinpä hyödynsin poikien hyvän vireen ja kaivoin kaapista neljä lelua (orava, hiiri, Myryn lempparivetolelu ja jätti pörröpiippari). Harjoituksen tarkoituksena oli lelujen luovutus meikäläiselle ja tämä oli räätälöity lähinnä Viimalle.

Myry sai työskennellä ensin  paikkamakuussa, kun heittelin keittiössä Viimalle kutakin lelua muutamia kertoja (yhteensä ainakin 4×4 toistoa). Varsin hienosti Viima kävi noukkimassa heitetyn lelun ja työnsi sen käteeni. Ja jos ei jostain syystä heti lelua ihan käteen asti tarjonnut, niin odotin, että sen tekisi. Hyvin pysyi lelu suussa ja hyvin koira tosiaan tarjosi lelua otettavaksi. Näistä leluista ehdottomasti tuo jättimäinen pörröpiippari oli haastavin, kun Viima välillä hieman jumiutui piippauttelemaan lelua ennen kuin malttoi hoitaa tehtävänsä loppuun.

Sitten vaihdettiin rooleja, ja Viima pääsi paikkamakuuseen Myryn noukkiessa leluja. Myry ei osaa tarjota lelua käteen, joten sille kriteerinä oli se, että pitää sitä lelua suussaan niin pitkään, kunnes kosken leluun ja annan vapautussanan.

No, saivatpahan pojat vähän aktiviteettia :)