Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

17.2.2013 Sunnuntai

Sunnuntaina aamulenkkeilyä pelloilla. Eipä siinä sen kummempaa kuin normimeininkiä. Leikkipainimiset hoituivat Viiman avustuksella, vaikkakin Myry kömpelösti yritti päästä puuhaan mukaan. Yritykseksi jäi sikäli, kun Myry yritti tunkea oksan kanssa mukaan ja kiehnätä Viimaa vasten, mutta ei siihen sitten Viima tai Kero oikein syttyneet. Leikkimisen lisäksi tuli harjoiteltua luoksetuloja sekä todettua, että naudan mahalastut upposivat pennun kitaan oikein hyvin.

Eka mörkökin tuli nähtyä: paluumatkalla tielle oli ilmestynyt mainostenjakajan kärry, ja Keron mielestä siinä oli jotain tosi omituista ja pienen pöhkimisen ja puhisemisen arvoista. Lopulta Kero meni sitten nuuhkimaan sitä, kun oli hetken pöhkinyt ja nähnyt Myryn käyvän sitä tsekkaamassa. Tiedä sitten, rohkaisiko Myryn käytös vai pennun oma luontainen uteliaisuus.

Illemmalla annettiin Viimalle omaa rauhaa, ja lähdettiin Sporttikselle Myryn ja Keron kanssa. Sen aikaa, kun olin itse kouluttamassa, viettivät pojat rauhallisesti uniaikaa autossa. Sen jälkeen olikin sitten aika muutamille rapsutuksille sekä hankipolkulenkkeilylle. Käytiinpä jopa pennulle uusissa metsämaastoissakin kävelemässä.

Reissailun päätteeksi kotosalla tehtiin vielä tutuksi tulleita leikkiharjoituksia (liitetään samalla mukaan ”irti”-vihjettä ja vaikeutetaan ”break”-vihjettä). Myös pantasiirtoa harjoiteltiin sekä sitten keksin myös kokeilla jotain ihan muuta eli laitoin eteiseen tuolin ja pyyhkeen siihen päälle. Siitä tuli oikein kiva ”este”, jonka läpi Kero sai hakeutua useita toistoja. Hauskaa tuntui olevan :)

Kännyräpsy esteviritelmästä ja Kerosta.
Kännyräpsy esteviritelmästä ja Kerosta.