Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

Ensikosketus live-lähetysten tekoon

Parisen viikkoa takaperin huomasin Facebook-feedissäni kivan haasteen. Haaste ei ollut osoitettu meikäläiselle, mutta siihen sai tarttua muutkin eli ajatuksena oli tehdä Facebook-live omasta treenihetkestä.

Challenge by Catja B Pedersen:

The rules are: 
– Post a live video of your training (use Facebook or instagram option to do live videos). 
– No editing or picking the best part. Just training, that shows the reality. 
– Positive training only. 
– Training of all species are welcome 
– Use the hashtag #embracerealitychallenge, so that we can all get to watch (hopefully) a lot of training videos. 
– If you tag someone and challenge them to do a session, always accept a no. No reason needed.
– You don’t have to be challenged to take part in this – everyone’s welcome 
If you would like fellow participants to give ideas, advice and feedback etc. for your session, use the hashtag #yestofeedback

Useinhan näytetään videoklippejä, joihin on jätetty vain parhaat onnistuneet palat ja kaikki muu on pääasiassa jätetty pois. Helposti saa hyvin siloitellun kuvan, ja pidemmän päälle myös epätodellisen kuvan oikeasta tilanteesta. Kaikkihan me opettelemme jotakin, teemme virheitä tai outoja valintoja ja välillä treenaaminenkaan ei tunnu etenevän haluttuun suuntaan. Ja totta on sekin, että mikään treenaaminen ei ole pelkästään täydellisiä suorituksia, vaan mukaan mahtuu muutakin. On sitten eri asia, miten sen muun käsittelee.

Innostuin siis tästä haasteesta. En ole aiemmin tehnyt Facebook-liveä (saati muutakaan liveä) ja mietin, mitä sellaista iisiä voisin tehdä, että tulisi onnistumisia sekä itselleni että koirilleni. Sen verran epäonnistumisen pelko roikkuu vielä mukana, että piti kohtuullisen tarkkaan miettiä, mitä sitä uskaltaa kokeilla.

Pakkasin repun täyteen koirille mukavia palkkoja, tripodin videointia varten, nosework-hajulähteet ja sitten menoksi. Käveltiin rantareittiä, ja mielessäni oli noin suunnilleen sellaiset paikat, mihin voisin pystyttää pienen leirin ja piilottaa kohtuullisen helppoihin paikkoihin nosework-piilot. Ajattelin paikat sen mukaan, että koirat voivat odottaa sen verran kauempana, että eivät ole häiriöksi mahdollisille ohikulkijoille (tai päinvastoin) ja toisaalta laitoin piilot sen verran helppoihin paikkoihin, että koirilla oli mahdollisuus saada niistä haju jo suoraan lähtöpaikalle. Loin siis onnistumisen edellytykset sekä itselleni että koirilleni.

Kun treeniasetelma oli valmis, virittelin kännykän sopivaan paikkaan, mistä näkyisi sekä treenipaikka, odottavat koirat ja mietin, missä itse pitäisi myös liikkua, jotta mahtuisimme videoon.

Ensimmäinen haaste ilmaantui siitä, etten ollut varautunut pystykuvaukseen. Ehkä vaakakuvaus olisi onnistunut myös, mutta pasmat menivät sen verran sekaisin, että mentiin sitten pystymoodissa. Ikävä kyllä pystymoodi antaa aika tiukat rajoitukset leveyssuunnassa toikkaroinnille, mutta siihen piti nyt sopeutua.

Katso ensimmäinen live-video: https://www.facebook.com/fitnsniff/videos/847117832338523/

Seuraava huomio syntyi loppuvaiheessa. En ollut etukäteen miettinyt sitä, että olisi hyvinkin järkevää kertoa mahdollisille katselijoille, mitä ihmettä olen treenaamassa ja mikä on homman juoni. Eli selostusta alkuun, ehkä myös siihen väliinkin ja tietysti loppuun. Toisen videoinnin päätteeksi tajusin hieman kertoa fiiliksiä treenin onnistumisesta.

Katso toinen live-video: https://www.facebook.com/fitnsniff/videos/628401144313815/

Facebook-livekokeilu oli kuitenkin kannattava! Se, että innostuu jostain, vaikuttaa ihan hurjasti tekemiseen. Olin innostunut, kun lähdin koirien kanssa reppu pakattuna kävelylle. Olin innostunut, kun pähkäilin sopivat treenimestat ja mietin, mistä olisi parasta videoida ja mitkä ovat ne rajat, missä saa liikkua. Jännäsin sopivasti myös sitä, että nyt tehdään livenä juttua ja en voikaan editoida sieltä tylsiä pätkiä pois tai jos jotain odottamatonta tapahtuisi. Kun pari videota oli tehty, fiilikset olivat loistavat! Harmillisesti Facebook toimi tuona päivänä videoiden ja kuvien suhteen huonosti, eivätkä videot näkyneet. Mutta yhtä kaikki, ne tulivat talteen FB-sivulleni. Sen verran vielä sähläsin, etten tajunnut tallentaa videoita kännykkääni suoraan, vaan jouduin ne jälkikäteen FB-videoista tallentamaan huonompilaatuisina. Aina siis oppii. Niin teknistä kuin muutakin. Ja ehdottomasti aion jatkossakin tehdä lisää, kun sopiva fiilis iskee :)

Pojat ensimmäisessä paikassa vartomassa
Pojat ensimmäisessä paikassa vartomassa