Nyt oli ekaa kertaa vähän pakkastakin (-10C tienoilla) ja tuuli myös jonkun verran.
Viimalle otettiin pieni pläntti myötätuuleen, ja alueelle oli kaksi hlöä piiloutunut valmiiksi ja ekaksi löydetty meni vielä yhteen sovittuun (kaatuneita puita/kuusia polun varrella).
Viimalla riitti virtaa, ja vauhdikkaasti se lumessa eteni. Kävi ensin tutkimassa tuoreempia hajuja ja palasi sitten luokse jatkamaan yhdessä. Viima nappasi jäljen ja sitä pitkin löysi piilolle. Ilmaisu ok, vaikkakaan ei ihan viereen ollut mennyt.
Toinen piilo oli kalliolla kaatuneen puun läheisyydessä sopivassa kolossa. Tätä Viima ilmaisi ylhäältä käsin, mutta meni hakemaan palkat alhaalta.
Kolmas löytyi sitten paluumatkalla kuusten kätköistä. Otti hajun toiselta puolelta ja jäi sinne ilmaisemaan. Palkat meni hakemaan lähempää.
Myrylle otettiin pieni pläntti niin, että kaikki kolme olivat valmiina alueella sopivasti niin, että löytyisi lähempää lähtöpistettä ja viimeinen kauempaa. Tämä oli ajateltu sopivaksi tuulen- ja etenemissuunnan mukaisesti (vastatuuli, edetään rinnettä alhaalta ylöspäin viistosti).
Kaikki kolme piiloa olivat hyviä ilmaisuineen ja myös ihan fyysisinä piiloina. Koira sai tehdä hommia, mutta vire säilyi loppuun asti. Ja Myry on niin hauska, kun se huomaamattomasti käy henkilön luona, vaikka mönkisi ihan vierestä (kuten nyt vikalla oli pakko ryömiä kuusenoksien alta ennen kuin rullaa lähti tuomaan).
Hyvät pakkastreenit ja mukavaa vaihtelua antaa koirien vähän etsiäkin, vaikka pläntti olisikin pieni.
