Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

14.9.2008 Treeniä

Myrylle otettiin ensi kolme ihan perusilmaisua lyhyeltä etäisyydeltä. Sujui ihan hyvin. Sitten olikin Viiman vuoro päästä etsimään suunniteltua pientä aluetta. Jo matkalla alueelle Viima nappasi hajun ja kun vihdoin päästiin sinne kohtaan, mistä ajattelin aluetta alkaa etsiä, niin Viima säntäsi määrätietoisesti juuri sinne suuntaan, mistä oli sen hajunkin napannut. Aika lyhyt etsintä (kytkettynä) siis :P

Myrylle oli sitten viereinen alue ja tiedossa oli, että siellä liikkui sienestäjä. Tuuli liikkui sen verran, että Myry irtosi alussa vähän turhankin hyvin. Se tuli kuitenkin takaisin ja jatkettiin alueen läpikäyntiä. Sitten Myry erkani taas ja tuli rullan kanssa takaisin. Näin, että oli käynyt liikkuvan sienestäjän luona. Niinpä mentiin näytölle, pahoittelin tilanteesta ja selitin hieman, mitä olimme tekemässä. Sienestäjätäti oli ymmärtäväinen ja sanoi koiran olleen kiltti ja olisi oikein tyytyväinen, jos hänet metsästä löydettäisiin, kun helposti saattaa eksyä lähimetsiin… Hyvä näin siis. Myry siis ilmaisi ekan kerran liikkuvan henkilön ja oli hieman hämillään näytöllä, kun henkilö oli ehtinyt liikkua hieman ja oli edelleen liikkeessä.

Jatkettiin sitten etsimistä. Myry meinasi käydä taas saman sienestäjän luona, mutta tuli kutsusta takaisin. Lopulta löydettiin se oikea maalihenkilökin. Ilmaisu ok, vaikka rulla tipahtikin suusta vähän ennen luovutusta (vaadin antamaan uudestaan).

Tällaiset paikat, missä liikkuu paljon ihmisiä/koiria ovat aika haasteellisia treenaamisen kannalta. Viima pitää olla kytkettynä, sillä se irtoaa liikaa ja on haukkuva koira. Myryn kanssa en ole kytkettynä etsimistä kokeillut, mutta sitäkin olisi varmasti hyvä kokeilla joku kerta, koska aina etsinnät eivät ole ns. turvallisilla alueilla.