Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

13.6.2008 Etsintätreenailua

UPK:n treeneissä Nurmijärvellä.

Myrylle oli semmoinen pieni alue, jonne oli piilotettu kolme maalihenkilöä. Ensimmäinen löytyikin melko pian. Toista työstettiin jokin tovi, sillä Myry kävi tarkistamassa aiemman koiran piilot sekä edettiin myös suunnitelman mukaisesti.

Sitten Myry katosi näkö- ja kuulopiiristä ja mieli olisi tehnyt kovin kutsua takaisin, kun mitään ei alkanut kuulua. Lopulta sitten kutsuin, ja jouduin kutsumaan kolme kertaa ennen kuin näin Myryn nousevan kallionnyppylän yli. Ja sillä oli rulla suussa! Myry oli ollut maalihenkilön lähistöllä, mutta kuitenkin kaukana silloin, kun koiraa kutsuin ja Myry oli lähtenyt heti tulemaan luokse. Oli kuitenkin matkalla bongannut hajun ja koukannut maalihenkilön luona nappaamassa (kiinto)rullan suuhunsa ja jatkanut sitten matkaa luokseni. Hienosti toimittu :)

Kolmas piilo löytyi sitten ihan mukavasti sekin. Kaikki ilmaisut onnistuivat oikein kivasti ja koiran työskentelyä oli muutenkin mukava seurata :)

Viiman vuoro oli vasta viimeisenä joskus klo 23 jälkeen. Alue oli sama kuin Myryllä ja alue oli muutenkin hajustettu todella kunnolla. Viimalle oli piilotettu neljä maalihenkilöä ja eipä sillä kauaa nokka tuhissut, kun se jo oli ilmaissut ne kaikki neljä. Vauhtia oli ehkä vähän liikaakin.

Kaikki ei tietenkään sujunut oletetusti. Kolmannella Viiman ilmaisuun tuli pieni tauko, sillä koira kävi merkkaamassa läheisen puun jatkaakseen taas ilmaisua. Viimeisellä Viima kävi maalimiehen luona ja haukkui muutaman kerran, jätti maalimiehen ja tuli näkyviin (oltiin siinä aika lähellä) ja meni sitten takaisin ja alkoi ilmaista nyt paremmin. Että sellaista. Molemmat noista piiloista olivat sellaisia, missä oli jo oltu aiemmille koirille piiloissa tai ainakin ihan siinä lähellä.

Treenit siis hieman venyivät ja olin kotona vasta hieman ennen klo 1 yöllä :P