Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

13.1.2008 Metsässä treenaamassa

Olimme tänään taas Luukissa lappalaisporukan kanssa treenailemassa.

Treenisuunnitelma oli seuraavanlainen:
Myrylle oli ensin luvassa tyhjän hajustetun alueen etsintää sisältäen paljon luoksetuloja. Tämän jälkeen pari maalihenkilöä piiloihin.
Viimalle pieni alue, jonne maalihenkilöt viedään alueen ulkopuolelta sopiviin kohtiin.

Myryn kanssa sujui ihan kivasti. Myry ei ollut nyt niin juoksutuulella kuin viimeksi, mutta irtoili kuitenkin sen verran, että sain tehtyä useita onnistuneita luoksetuloja hajustetulla alueella. Kun koin tämän riittäväksi, niin ohjeistin maalihenkilöt menemään hiekkakuopalle piiloon. Toinen hiekkakuopan pohjoispäähän ja toinen eteläpäähän kuopan alapäähän. Palasimme Myryn kanssa hajustetulta alueelta pois ja lähetin Myryn etsimään tieltä läheltä hiekkakuopan pohjoispäätä. Myry lähti oikein hyvin ja sai nopeasti hajun. Ilmaisu ok. Sitten oli tarkoitus jatkaa alhaalta käsin etsintää. Siinä vaiheessa huomasimme, että kuopan yläpuolella ulkoilutettiin koiria ja he menivät juuri sinne suuntaan, missä toinen maalihenkilö oli. Hetki odoteltiin, mutta päätettiin sitten kuitenkin jatkaa. Sen verran työmotivaatiota Myryltä pitäisi löytyä, ettei se moisista häiriöistä välittäisi. Hajut ymmärrettävästi tulivat voimakkaimpina juuri sieltä kuopan yläpuolelta, missä liikkujat olivat menneet, joten olin tarkkana siitä, ettei Myry sinne mennyt, vaikka muutaman kerran yrittikin. Lopulta piilo löytyi, sinne oli Myryn kannalta hieman ryteikköistä mennä ja tulla pois, mutta hyvin rullanhaku kuitenkin onnistui :)

Kaikin puolin olin tyytyväinen Myryyn. Se oli koko treenin ajan oikein hyvin kuulolla, mutta teki kuitenkin hyvin töitä. Ilmaisut olivat ok, paitsi että näytöllä ei mennyt kummallakaan automaattisesti makaamaan, mutta odotti kuitenkin kiltisti aloillaan, joten en pidä sitä suurena ongelmana.

Viima sai sitten etsiä aluetta. Tässäkin oli omat haasteensa, sillä siitä vierestä meni ulkoilureitti, jossa juuri liikkui ihmisiä ja sieltä suunnasta tuli siis voimakkaasti hajua. Pidin Viiman narussa, mutta annoin sen liikkua vapaasti. Kutsuin Viimaakin usein luokseni. Edettiin polkua pitkin. Paikoin Viima irtosi ihan ok sinne sisemmälle, mutta oli näkyvissä koko ajan. Edettiin kallioille, missä Viima saikin hajun ja irtosi ja alkoi ilmaista. Ei se haukku kyllä kovin hyvin kuulunut, vaikka etäisyyttä ei niin paljoa kuitenkaan ollut, mutta sen verran liikenteen melu, tuuli ja kallioiset olot vaikuttivat. Jatkettiin sitten alueen reinaa jonkin matkaa, kunnes käännyttiin oikealle. Siitä keskemmältä kyllä jäi etsimättä aluetta. Siitä huolimatta Viima liikkui ihan hyvin ja lopulta päästiin jo lähelle seuraavaa maalihenkilöä. Ihan heti Viima ei pystynyt tarkentamaan, vaan meni aika läheltä ohi, kunnes kääntyi takaisin päin ja meni ilmaisemaan.

Viimankin suoritukseen olin tyytyväinen ja mullakin oli nyt sellainen fiilis, että tehtiin yhdessä töitä :)

Treenien päätteeksi kävin vielä ulkoilemassa koirien kanssa tuolla alueella, missä muita koiria treenattiin. Harjoiteltiin myös luoksetuloja ja saivathan nuo pojat hetken keskenäänkin leikkiä :)