Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

13.9.2013 Makaavia ja peitettyjä

Kerolla oli tänään ohjelmistossa vähän ilmaisutreenausta. Treenikaveria odotellessa ehti Myrykin käydä etsimässä juomapullon pöpeliköstä, ja Keron kanssa tehtiin ympyrätyöskentelyä ja leikkimistä. Sitten Myry pääsi häiriökoiraksi, ja lopulta olikin Keron vuoro päästä ansaitsemaan iltaruokansa

Kerolle ensimmäistä kertaa makaava maalihenkilö, jolla oli mukana myös pressu. Tehtiin kaksi jaksoa (kaksi eri paikkaa), etäisyys muutamia metrejä, mutta joka toistolle vaihdettiin jotain. Ekassa jaksossa tehtiin kolme toistoa, tokassa neljä.

Ja kaikki toistot menivät oikein hyvin! Kero kävi sopivalla etäisyydellä tökkimässä kuppia, otti rullan, tuli luokseni (vaihdoin aina paikkaa), piti rullan hyvin ja odotti näyttö-vihjettä, ja näytöllä meni salamana maahan n. puolen metrin päähän maalihenkilöstä. Ja vikassa toistossa maalihenkilö oli lähes kokonaan peitetty (pää esillä) ja makaava, ja lähetys tehtiin maalihenkilön pääpuolelta (tehtiin myös toisesta suunnasta). Intoa oli kyllä ihan älyttömästi, mutta hyvin malttoi käyttäytyä fiksusti ja tehdä duunia! Ja kun ottaa huomioon ko. paikan eli nurmikko, missä varmasti paljon hajuja, niin eipä voi moittia työintoakaan. Älyttömän hienoa, että Kero niin tykkää tästä puuhasta ja tykkää myös tehdä tämmöisiä ”helppoja” toistoja useita :)

Seuraavaksi mietitäänkin sitten lisää erilaisia juttuja, mitä pitäisi nyt ilmaisutreenien yhteydessä ottaa… Lista on pitkä, mutta aika paljon Keron kanssa on kyllä yleistetty jo.